Ei ole sanoja…

… tälle tämän hetken surulle. 😦 Silti toivo elää.

Mooren vointi romahti äkillisesti viime sunnuntaina. 😦 Lauantaina kaikki oli vielä niin hyvin. Tultiin mökiltä kotiin ja Niilo kävi kylässä. Moore oli iloinen, virkeä ja leikkisäkin. Jälkeenpäin ajateltuna tapahtumia oli yhdelle päivälle ehkä kuitenkin liikaa. Ensin alkoi oksentelu, sitten ripuli jota seurasivat voimakkaat vatsakouristukset. Luulin ensin, että kyseessä on ärhäkkä vatsatauti, mutta kunnon heiketessä edelleen varasin ajan eläinlääkäriin. Tietenkin Mooren luottolääkäri on juuri nyt lomalla. Eläinlääkärissä takapää petti alta ja kävely on ollut ajoittain muutenkin hoipertelua kun takapää ei pidä. Moore on ollut hyvin, hyvin voimaton. Tulehdusarvot ovat yli 100:ssa, mutta syytä tähän ei ole saatu tutkimuksista huolimatta selville. Jossain on jotain pielessä. Antibiottikuuri on nyt menossa ja särkylääkettä menee iltaisin. Moore on väsynyt ja vaisu. Pariin päivään ei syönyt – edes makkaraleikettä, mutta nyt on saatu menemään vähän kanaa ja riisiä. Liha tai nappulat eivät maistu. Suurin huoli on kuitenkin juomattomuus. (ell. oli tipassa) Nestettä tarvitsisi selvästi, mutta lihaliemi ym. kokeiluista huolimatta ei suostu juomaan. Nielemisessä on jotain outoa. Mooren hengitys on välillä äänekästä – erityisesti yöllä. Särkylääkkeellä rauhoittuu ja saa nukuttua. Lisätutkimuksia Moorelle ei olla tekemässä. Jos, ja toivottavasti – antibiootit purevat ja Moore tuosta vielä voimistuu, niin katsotaan kortisolitaso uudelleen. Nyt ei voi kuin toivoa, että Moore jaksaa ja vielä tulee parempi päivä.

WP_20160802_21_20_42_Pro

5.8
Jaksan heikosti vielä toivoa. Työpäivän jälkeen vastassa oli kolme koiraa. Moore oli hieman pirteämmän näköinen. Jospa antibiootit purevat! Lyhyt lenkki. Mooren kävely hyvin huteraa ja voimatonta. Silti halusin, että se pääsee mukaan koko lauman kanssa pienelle kävelylle, joka tehtiin täysin Mooren ehdoin. Mieli näytti virkistyvän tästä yhdessä olosta. Moorelle on aina ollut niin tärkeä tuntea kuuluvansa joukkoon ja olla osa laumaa! Lenkin jälkeen Moore meni juomakupille ja joi. Ja joi. Pidättelimme lähes hengitystä, jotta se ei lopettaisi juomista. Tämän jälkeen Moore söi lähes ahmimalla vielä hyvän annoksen kanaa ja riisiä. Illalla Moore kerjää ja tulee paikalle kun kuulee jääkaapin aukeavan… Partaakin hinkataan varovasti mattoon. Pieni toivon valo lepattaa vielä.

DSC_3291

2 thoughts on “Ei ole sanoja…

  1. Päivitinkin Mooren voinnin tänne. Tällä hetkellä Mooren vointi näyttää hyvältä. Elämä on kuitenkin hyvin haurasta ja ja kun tulehduksen syytä ei saatu selville niin päivä kerrallaan mennään. Itse uskon, että tuonkaltainen voinnin romahdus tuli osittain myös ihan liikarasituksesta. Helteinen mökkiviikko takana. Mökin sisällä koko ajan kuuma, myös yöllä. Pitkä kotimatka autolla ja illalla vielä Niilo-westie tuli Moorea tapaamaan. Kaikki tämä oli kerralla papalle vähän liikaa ja seuraavana päivänä Mooren vointi huononi rajusti… Nyt pyritään välttämään Moorelle liian kiihdyttäviä ja väsyttäviä asioita. Mooren elämä pidetään mahdollisimman normaalina ja seesteisenä.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s