Niilo, Nipa, Nipanderi tuli tapaamaan Moorea ja oppimaan siinä samalla koirien tavoille. Ensireaktio oli Nipan puolelta silkka järkytys! Ei tuollaisia mustapartaisia otuksia voi olla! Olen aina sanonutkin – kun on nähnyt Mooren, on nähnyt kaiken.
Pari minuuttia Niilo tarkkaili Moorea kauhunsekaisesti, mutta Mooren sivulta toiselle vimmatusti vispaava häntä ja suuri lempeys sulatti pienen koiran jännityksen. Hetken päästä mentiin jo hepulirinkiä yhdessä pitkin pihaa. Moorekin innostui oikein tosissaan leikkimään ja juoksemaan! Pitkään aikaan en ole nähnyt sitä noin iloisena. Muistuiko Mooren mieleen jostain kaukaisuudesta jopa Nono? Näitä kun ei voi tietää. Maaritilla on kotonaan kaksi skottia ja westie. Moorelle näistä kolmesta nartusta mieluisin on aina ollut Lumi-westie.
Moore suhtautui tähänkin pentuun kovin isällisesti, kuten on aina pentuihin suhtautunut. Se on pentujen kanssa sellainen turvallinen ja ihana Muumipappa. Moore ei koskaan sano turhasta, vaan on järkkymättömän lempeä ja auktoriteettinen. Tämäkin ipana oppi äkkiä – Mooren nätistä ja aina oikein mitoitetusta kiellosta, ettei Mooren turpaa saa pöyhiä, eikä sen päälle hyppiä. Muuten voidaan kyllä olla hyvät ystävät kunhan nämä pelisäännöt ovat selvät.
Mooren valvovan silmän alla oli pennun hyvä juosta ja riekkua. 🙂
Ja sehän juoksi! 🙂
Niilo on tavannut isoista koiristamme myös Myyn, jonka kanssa tulevat myös hyvin juttuun. Romeon huumorintaju ei riitä millään tavalla pieniin valkoisiin koiriin, joten näitä koiria ei tulla koskaan tutustuttaman toisiinsa. Mitään riskejä kun ei voi tässä asiassa ottaa. Romeon sydämessä on paikka ainoastaan yhdelle pienelle koiralle…
Kesäloma jatkuu ja mökille ollaan taas menossa. 🙂