Hyvää alkanutta vuotta 2016! Mikäpä sen hienompaa kuin se, että Moorekin jatkaa matkaa kanssamme uudelle vuodelle ja vieläpä hyvävointisena!
Joulun alla Moorella oli työkeikka työpaikalleni. Moore esiintyi parin tunnin ajan elävässä jouluikkunassa Tonttulan koirana. Moore esitti ikkunassa myös tontun kanssa temppuja: Kumpi käsi- ja kurreseisontaa. Mooresta tulikin tapahtuman vetonaula, josta puhuttiin vielä pitkään jälkeenpäinkin. 🙂 Joku Mooren nähneistä lapsista väitti, että tontulla oli mukanaan Annen villakoira..
Joulun aika muutenkin oli Moorelle mieleistä mukavaa aikaa kun koko perhe oli koolla ja rapsuttajia riitti. Moorekin vietti aikaa joulupöydän äärellä tärkeän ja arvokkaan oloisena.
Joulukorttikuva oli tänä vuonna vähän erilainen. Ei ollut hankia, eikä niitä korkeita nietoksiakaan… Kuvakin on rehellisesti sanottuna feikkikuva ja se on napattu joskus elokuussa. Joulu kun vietettiin Jyväskylän seudulla ilman lunta.
Vuosi vaihtui jo tutuissa ja turvallisissa merkeissä. H. väsytti isot koirat lenkkeilemällä päivällä. Noin kuudelta koirat sisälle, verhot ikkunoiden eteen ja loppu yö menikin tvn äärellä (äänet kovalla) koirien lähinnä lepäillessä ulkoa kuuluvista rakettien äänistä välittämättä. Muutaman kerran kovimpien paukahdusten kohdalla, nuorin paimenkoira Myy näytti aavistuksen huolestuneelta. Jätkäosasto oli kuitenkin tapansa mukaan hyvin rentona, niin ei siinä prinsessankaan tarvinnut hötkyillä.. 🙂 Myönteistä tässä muuten niin ikävässä vuoden vaihteessa oli tänäkin vuonna se, ettei raketteja ammuttu ennen kello kuutta ja jo hyvissä ajoin ennen kello kahta paukuttelu oli jo ohi.
Mooren cushingin tauti on saatu lääkityksellä nyt mitä ilmeisemmin melko vakaaksi. Moore tuntuisi voivan nyt niin hyvin kuin se on olosuhteisiin nähden mahdollista. Onhan Moore vanhentunut ihan ulkoisestikin viimeisen vuoden aikana, mutta ruoka maistuu entiseen tapaan ja lenkeille lähdetään mielellään. Hajut vievät vanhaa herraa entiseen tapaan, jänikset sytyttävät yhä ja muutenkin elämäniloa löytyy. Talvea ennalta pelkäsin, mutta onneksi Mooren turkki on erittäin tiivis ja hyvä, joten paukkupakkasillakin (nyt -25) Moore lenkkeilee lyhyet pisulenkit yllätävän mielellään. Vaatteita se inhoaa yli kaiken, kuten on tehnytkin koko ikänsä. Hienoa käsinkudottua villapaitaa Moore ei suostu päällensä ottamaan. Eikä sitä sillä kiusata. Kaunis villaneule pääsee kuitenkin muuttamaan skottikotiin ja jatkossa se saa luvan lämmittää skottineitoja.
Toivotaan, että Mooren elämä jatkuu hyvänä myös vuonna 2016. Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille Mooren elämää seuraaville!
Moore Monituinen 