Vankka ja matala

foorumi1
Talvesta ollaan kutakuinkin jo tätä kirjoittaessa selvitty – ainakin jo selvästi paremmalle puolelle. Talvi on ollut runsasluminen ja rajoittanut jossain määrin Mooren lenkkejä. Onneksi mukaan on mahtunut myös lauhempia sääjaksoja, joiden ansiosta lumipeite on laskenut ja Moorekin on päässyt lenkeille mukaan.

foorumi2
Vuosi 2015 tarkoittaa myös sitä, että Moore täyttää tänä vuonna yhdeksän vuotta. Voi kun ajan kulkua voisi jotenkin hidastaa. On niin kovin vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, että Moorenkin elämä on rajallinen. Elettyä elämää alkaa olla jo enemmän takana kuin edessä päin… Moore on alkanut viihtyä juomakupilla vähän aiempaa pidempään. Sen ominaisuushaju on aavistuksen voimistunut ja Moore nukkuu enemmän. Lenkeillä Moore jaksaa hyvin – ennen kaikkea se on iloinen ja virkeä – mutta ei liikkuminen ihan samanlaista ole, kuin mitä se vielä vähän aikaa sitten oli. Harmaat karvat ovat charmikkaasti lisääntyneet, katseessa on elämän tuomaa suurta viisautta ja luonne on… Niin kovin lempeä ja rakastettava. Moorella on aina sama ”vastaanottopaikka” kun tulen töistä kotiin. Paimenet ottavat eteisessä vastaan hännät heiluen ja vinkuen. Niiden takana matolla istuu Moore arvokkaana ja katsoo rauhallisena tuloani. Yhä edelleen sanon sille ”Moiii Mooore!”. Joskus tulee eteen se päivä kun tuo paikka on tyhjä. Ajatuskin siitä saa voimaan pahoin.

foorumi3
Terveys on aina ollut Moorella hyvä. Eläinlääkärillä on käyty lähinnä rokotuksilla. Kaikilla rotutovereilla asiat eivät ole yhtä hyvin. Skotin terveys ja jalostuskin herättää ajatuksia. Moorea aikoinaan ottaessani en osannut kyseenalaistaa mitään skottiin liittyvää. Ulkonäkö viehätti ja viehättää toki edelleen.
Skotin tulee olla rotumääritelmän mukaan mahdollisimman vankka ja matala koira (skotti ei voi olla liian matala sanotaan), jonka tulee näyttää pentuna mahdollisimman lihavalta jos pentu on oikein ruokittu. Tällainen pentu on lupaava jo tulevia näyttelykehiäkin ajatellen. Keisarinleikkaukset ovat olleet rodun arkipäivää – taitavat huidella rodussa jo siellä 70 % luokassa – ja sisäelinsairauksia löytyy skoteista. Syöpä on skotin yleisin kuolinsyy. Voidaan myös kysyä, miten tiine koira kävelee, kun nyrkinkään ei kuuluisi mahtua rinnan ja maan väliin? Mooren maavara on kaksi nyrkkiä.
Rotu on yhä melko perusterve moneen muuhun rotuun verrattuna, mutta pinnan alla kytee. Entisajan skotti oli kuitenkin luolaan mahtuva, energinen pikku koira… Nykyään kaikki skotit eivät tykkää liikkua. Puhutaan kansankielellä usein hymähdellen skottijumeista, mutta voisiko taustalla olla jotain muutakin joka selittää koiran innottomuuden liikkumiseen?
Kaveri (palveluskoiraihmisiä) heitti mielenkiintoisen kysymyksen vuosia sitten tähän liittyen. Kysyi aidosti ihmetellen, miksi Moorea ei ole käytetty jalostukseen kun se on kerran jälkivaliokin ja selvästi osoittaa käyttöominaisuuksia? Luulisi kovasti kiinnostavan kun koira on terve ja kaikkea. Purskahdin nauruun koko ajatuksella. Ai, että Moorea jalostukseen… Mietin sitten asiaa vähän syvällisemmin ja tulin siihen tulokseen, että skotti on rotu, jota ei tahdota tänä päivänä muuttaa. Halutaan säilyttää tarkasti rotumääritelmän mukainen skotlanninterrieri – matala ja vankkaa tekoa. Jalostuksellisesti ei tunneta tarvetta edetä erilaiseen/terveempään suuntaan, eikä varsinkaan koiran ulkomuoto puhuta skotti-ihmisiä muuten kuin näyttelymielessä.
Tämä on valitettavasti yksi syy miksi joudun sanomaan skotille rotuna hyvästit mitä todennäköisemmin Mooren jälkeen. En vanno, että pystyn siihen. Skotlanninterrieri kun on vaan niin hieno ja uljas rotu, jolle olen menettänyt koko sydämeni. Tosi asia on kuitenkin se, että Moore jättää joskus jälkeensä niin suuret saappaat, ettei niitä niin vaan täytetä. En kestäisi jos joutuisin joskus näkemään kotona skotin, joka ei nauttisi reippaasta liikunnasta. Jotain on silloin mielestäni perustavanlaatuisesti pielessä….
Jotenkin koen, ettei tulevia, yhä lisääntyviä ongelmia haluta edes nähdä nykypäivän jalostuksessa. Koiramaailmassa ihan liian usein ulkomuoto menee ihmisten ajattelussa terveyden edelle ja tätä en ole koskaan pystynyt ymmärtämään. Tämä ajattelumalli koskettaa yhä useampaa rotua ja valitettavasti myös meidän ihastuttavia skotteja. Kukaan muu kun minä ei taida enää tänä päivänä haikailla vanhan ajan skotin perään. Sen, joka oli korkea, liioittelematon ulkonäöllisesti ja hyvin energinen pieni luolakoira…

foorumi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s