Rapakunnossa?

juoksu2

Joulun jälkeen – viimeistään vuoden vaihteessa, monilla meistä ihmisistä alkaa perinteisesti jonkinlainen kuntoilu. Ehkä painoakin pitää hitusen pudottaa. Media suoltaa asiaankuuluvaa viihdettä, neuvoja ja hyviä vinkkejä… Asia, jota olen viime aikoina varsin paljon miettinyt on koirien kunto. Olen jotenkin kuvitellut, että omilla koirillani täytyy olla hyvä kunto. Ne saavat säännöllisesti (useita lenkkejä pv.) liikuntaa ja melko pitkiä (6-10 km) lenkkejä kerrallaan. Ne saavat olla paljon myös vapaana jo ison aidatun pihankin takia. Näiden päälle tulevat sitten vielä erilaiset harrastukset ja niissä liikkuminen. Asiaa aloin miettiä oikeastaan vasta silloin, kun huomasin nuorimman koirani hengästyvän ja jotenkin pienoisesti uuvahtavan hakuradalla mitä pidemmälle vaativa rata eteni. Ei mitenkään suurissa määrin tai edes millään lailla huolestuttavasti, mutta loppupistoilla se ihan kaikkein paras lautaus ja voima oli poissa. Kuulin, että syynä on yleensä koiran kunto ja tuota kunnon puutetta näkyy paljon kisaavissakin koirissa. Ryhmässä tulikin puheeksi koiran kunnosta huolehtiminen. Koutsimme kertoi pitävänsä koirien (isoja koiria) kunnosta huolta talvisin hiihtämällä ja kesällä pyöräillen pitkiäkin matkoja. Mikä tärkeintä, säännöllisesti. Koiran kuntoa kasvatetaan tietenkin pikku hiljaa ja kuntoilu aloitetaan maltillisesti. Rotukohtaisia eroja tietenkin on, mutta selvää oli, että kyseisen henkilön koirilla on hyvä kunto. Ne jaksavat helpohkon oloisesti vetää pitkän ja vaativan hakuradan samalla temmolla ja voimalla loppuun saakka. Tämä panee miettimään asiaa noin yleisesti. Vaadimmeko me koiraharrastajat koiriltamme helposti liikaa huomioimatta millään tavalla niiden sen hetkistä kuntotasoa? Kisaavaa (esim. pk-lajit, agility) koiraa voidaan pitää huippu-urheilijana myös kuntoilun osalta. Kisaavalla koiralla tulee olla hyvä fyysinen kunto, josta pitää meidän omistajien pitää erityisen hyvää huolta. Sen lisäksi, että koiraa pitää huollattaa säännöllisesti ja aina tarpeen mukaan fysioterapiassa, hieronnassa, mahdollisesti osteopaateilla, niin myös perusliikunnan tulee olla hyvässä tasapainossa, tärkeitä lepopäiviäkään joukosta unohtamatta. Hyvällä työmoraalilla ja korkealla miellyttämisenhalulla varustetut koirat eivät tietenkään valita pienoista väsymystään/uupumustaan ja tuskin tästä edes sen kummemmin kärsivät. Ne on jalostettu tekemään työtä ja varmasti tekevät sitä aina äärirajoille saakka. Ja me olemme tyytyväisiä. Onko sitten oikein laittaa ”einiinhyväkuntoista” koiraa kisaamaan vaativiin olosuhteisiin ja vaatia koiraa tekemään nappisuoritus?

juoksu

Mitä skottiin tulee, olen ollut hivenen salaa huolissani monien skottejen liikuntatottumuksista ja erityisesti monien skottejen ylipainoista… Olkoonkin, että niiden kuuluu olla jo rotumääritelmänkin mukaan jaksavia bodareita, mutta läskejä ne eivät saa olla! Tässäkään tapauksessa syyllisiä eivät tietenkään ole koirat, vaan me omistajat! Toivoisi, että edes joku koiran omistaja katsoaisi itseään peilistä ja kysyisi rehellisen kysymyksen itseltään. Missä kunnossa minun koirani on? Jaksaako se hyvin vai huonosti peruslenkkejä? Onko sillä hyvä vai huono kunto? Saako se riittävästi liikuntaa ja muuta aktiviteettiä voidakseen hyvin? Onko koiran ruokamäärä/-laatu tasapainossa suhteessa koiran saamaan liikuntaan? Jos vastaus on, että koiran kunto on huono ja koira lihava, voisi miettiä mitä asialle voisi tehdä ennen kuin tilannetta on vaikeaa tai jopa lähes mahdotonta korjata? Voisiko kunnon kohotusta ajatella sekä koiran – samalla tietenkin myös omistajan – terveyttä ja tulevaisuutta ajatellen? Saada vieläpä kaupanpäälliseksi arvokkaalle koiravanhukselle mahdollisesti muutama lisävuosikin!

Toivon ja haastan teidät kaikki kuntoilemaan koirienne kanssa rotuun tai ikään katsomatta! Niin mekin Mooren ja muun lauman kanssa tehdään! Hyvää vuotta 2015!

_DSC3984

juoksu3

3 thoughts on “Rapakunnossa?

  1. Hyviä pointteja ja sama huolenaihe täällä! Ja kuten ollaan aiemminkin mietitty, mikä on (jo onko sitä) ylipainon vaikutus skoteilla ikävästi yleistyviin sisäelinsairauksiin? Ja joskushan se skotti myös mahtui luolaan.. :/ Huolenaiheena mulla on myös mataluus, monen mielestä skotti ei voi olla liian matala. Olen eri mieltä. Juuri nyt kiinnostaa kovasti Tanskan rotujärjestön tutkimus ”koiran lantion korkeus suhteessa koiran korkeuteen suhteessa keisarointeihin”. Saikohan tosta mitään tolkkua? Ylläri ylläri, tutkittavaa materiaalia on liian vähän, joten siksi huutelivat apua (ja lisämateriaalia) muista Pohjoismaista. Ja Skottikerhohan peukuttaa 🙂

    Tykkää

  2. Näin meidän kesken… 😉 Punaisella lihalla skottipennun lihottaminen ei voi olla kovinkaan järkevää ja varmasti ruokavaliolla on paljonkin yhteyttä sisäelinsairauksiin, joita skoteilla valitettavan paljon tänä päivänä on. Maksa huutaa hoosiannaa valitettavasti jo ihan turhan monella skotilla. Perinnöllisyys on tietenkin se yksi syy. Skoteillahan ei jalostuksellisesti merkitse muu kuin ulkonäkö (kuten ei tietenkään monilla muillakaan roduilla!), eikä edes haluta nähdä skottia, joka voisi olla nykyistä korkeampi, kapeampi ja jolla voisi olla jopa niitä terveestä koirasta kertovia käyttöominaisuuksia… Entisajan skotti miellytti itseäni kyllä todella paljon enemmän kuin mitä tämän päivän skotti!

    Kaveri (palveluskoiraihmisiä) heitti hyvän kysymyksen vuosia sitten tähän liittyen. Kysyi huulipyöreänä miksei Moorea ole käytetty jalostukseen kun on kerran jälkivaliokin ja selvästi osoittaa käyttöominaisuuksia? Luulisi kovasti kiinnostavan kun koira on terve ja kaikkea. Purskahdin nauruun koko ajatuksella. Ai että Moorea jalostukseen .:D Mietin asiaa sitten vähän syvällisemmin ja tulin siihen tulokseen, että skotti on rotu, jota ei tahdota tänä päivänä muuttaa. Halutaan säilyttää tarkasti rotumääritelmän mukainen skotlanninterrieri – matala ja vankkaa tekoa. Jalostuksellisesti ei tunneta tarvetta edetä terveempään suuntaan, eikä varsinkaan koiran ulkomuoto puhuta skotti-ihmisiä muuten kuin näyttelymielessä. Tämä on valitettavasti yksi syy miksi joudun sanomaan skotille rotuna hyvästit mitä todennäköisemmin Mooren jälkeen, vaikka en vanno, että pystyn siihen. Skotlanninterrieri kun on vaan niin hieno ja uljas rotu, jolle olen menettänyt koko sydämeni. Tosi asia on kuitenkin se, että Moore jättää joskus jälkeensä niin suuret saappaat, ettei niitä niin vaan täytetä. En kestäisi jos joutuisin joskus näkemään kotona skotin, joka ei nauttisi reippaasta liikunnasta. Jotain on silloin mielestäni perustavanlaatuisesti pielessä….

    Tykkää

  3. Ja jos joku ei skotti-ihminen on tänne jostain kumman syystä ajautunut, niin tarkennetaan vielä sekin, että skoteilla keisarinleikkausprosentti synnytyksissä taitaa huidella jo 70 % luokassa! Mitä matalampi koira, sen matalampi lantio. Voidaan kysyä myös miten tiine koira kävelee kun nyrkinkään ei kuuluisi mahtua rinnan ja maan väliin? Tiedoksi, että Mooren maavara on kaksi nyrkkiä. 😉

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s