Moore jäljellä!

Yhtenä päivänä modasin vanhoja mejämerkkejä hakukäyttöön. En kiinnittänyt ensin mitään huomiota ympärillä pyörivään Mooreen, kunnes sen jatkuva jalkoihin puskeminen ja töniminen sai katsomaan sitä vähän tarkemmin. Ihan kuin se yrittäisi kertoa minulle jotakin. Se nuuski häntä heiluen vanhoja mejässä käyttämiäni kreppinauhoja ja pyykkipoikia. Lopulta se istui ja jäi tuijottamaan minua silmiin. Sydämeni särkyi ihan täysin sillä hetkellä. Kysyin siltä, tuovatko nämä muistoja sinun mieleesi? Haluaisitko sinäkin vielä harrastaa? Vastauksena oli taas iloista puskemista ja tietäväistä tuijotusta. Mooren teki siis vielä mieli mejään! Lupasin sille siltä istumalta, että pääset vielä.

Piti siis ryhtyä pikaisesti tuumasta toimeen. Hankkia sorkka ja käydä ostamassa verta. Pakattiin kaikki tarvittava mukaan kesän ensimmäiselle mökkireissulle. Jälki tehtiin ja kun jälki sitten oli vedetty ja verisieni oli pussissa, annoin tapani mukaan Mooren kurkistaa ja haistella pussiin. Tästäkös Moore innostui ja nuortui ihan silmissä! Toisiakin koiria pussin sisältö luonnollisesti kiinnosti, mutta KUKAAN ei saanut pussia haistella! Pussissa kun oli Mooren suuri Salaisuus! Tämän jälkeen piti nukkua vielä yksi yö. Tiedä sitten mistä pappa uneksi, jos nyt sitten edes nukkui ollenkaan…

Seuraavana päivänä päästiin jäljelle! Voitte vaan uskoa miten pappa oli täpinöissään ja nuortui heti vähintään viisi vuotta! Ihan samat veikeät kuviot sieltä taas tuli esiin. Riista saa edelleen vipinää ja hännän tärinää, mutta kyllä sitä osaamistakin on. Oli vaan niin ihanaa katsoa ja kulkea perässä. Ei tarvinnut jarruttaa kädet ruvella takakenossa seisten, kuten ”erään” toisen koiran kanssa… Pappa ei ole ainakaan millään tavalla dementoitunut. Kaato löytyi niin hienosti ja se otettiin asianmukaisesti haltuun. Sorkka jo jonkin verran haiskahti, joten tavoistani poiketen en antanut Mooren sitä syödä tai nuoleskella enempää, joka olisi tietenkin ollut koiralle se paras palkka.

Aika kivoja muistoja nousi mieleen. Mun ensimmäinen jäljestämisvalio, Terriereiden mejämestarihopeamitalisti, moninkertainen vuoden mejäskotti, kaikkiaan niin loistava mejäkoira ja samalla se mun ihan ensimmäinen harrastuskoirani. Kuinkahan moni onkaan aloittanut tavoitteellisen kisauran skotlanninterrierillä?! 😅 Onhan mejä ihan mahtava laji ja sitä yhteishenkeä ja leppoisaa mejätunnelmaa mikä mejässä vallitsi, ei kyllä muualta ole niin mukavana löytynyt. Tämä teki kyllä hyvää meille molemmille!

Moore kaadolla

Moore tietää, että kohta päästään hommiin!

Tässä ollaan menossa mökille

Mökin rappusilla

Iltalenkillä mökkitiellä. Lähellä on liikkunut karhu, joten mua vähä jänskätti…

Edustamassa

WP_20150726_18_53_35_Pro

Moore kävi edustamassa skotlanninterriereitä Uuraisilla viikonloppuna Jackrusseleiden järjestämässä Terriereiden mejämestaruuskokeessa. Koejärjestelyt olivat taas erinomaiset kuten ne aina russeleiden kokeissa tuppaavat olemaan, mutta ihan kommelluksittakaan ei kokeessa selvitty. Erään kilpailijan silmään törmäsi ilmeisesti maa-ampiainen juuri ennen oppaaksi lähtöä. Silmä turposi hetkessä umpeen ja muutenkin muuttui ihan hurjan näköiseksi. Yritettiin jotakin ensiapua siinä paikan päällä, mutta keskussairaalareissuhan siitä lopulta tuli ja ambulanssikin pyörähti paikalla. H. tarjoutui hyvänä metsäkulkijana opastamaan kyseisen henkilön koejäljeen, vaikka ei ollut jäljellä käynytkään… reipas! 🙂 Yksi auto jäi käynnistymättä tienvarteen ja käärmeitäkin jotkut paistoivat nuotiolla…

Mestaruuskokeeseen osallistuivat tänä vuonna jackrusseli, sk kettuterrieri, kaksi parsonia, saksanmetsästysterrieri ja skotti. Glenni ja airedale olivat estyneet tulemasta, joten ei kovin suuri terrieriedustus. Westieitä ei ole näissä kisoissa vielä näkynyt mikä on kyllä harmi, koska rodussa on yksi valiokin. S.n koira taitaa alkaa olla jo iäkäs ja uusia westieitäkään ei ole tainnut lajiin tulla? Moore edusti rotuaan nyt siis toista kertaa. Hopea samaisesta kokeesta oli saavutettu vuonna 2013 samoilla pisteillä mejämestarin kanssa. Vuonna 2014 ei päästy kisaamaan työesteistä johtuen, vaikka noin tuloksellisesti se olikin Mooren lähes paras mejävuosi.

WP_20150726_17_49_21_Pro

poo

Jälkientekopäivänä lauantaina paistoi aurinko ja metsässä oli tosi kuuma. En toivonut Moorelle moista kuumuutta koepäiväksi. Sunnuntai, eli varsinainen koepäivä olikin sitten säänpuolesta hyvin toisenlainen. Koko päivän satoi – välillä lähes kaatamalla. Keliolosuhteiden piikkiin ei voi missään tapauksessa meidän ns. pientä epäonnistumistamme laittaa. Tai ehkä voi siinä mielessä, että herra oli enimmän aikaa ihan liekeissä vesisateesta johtuen ja ennenkaikkea siis siitä ettei sillä ollut liian kuuma! Oli oikein täydellinen Mooren ilma. Laukaisutestissäkin Moore ruopi villinä maata ja ulvahteli, kuten se joskus nuorena teki innostuessaan oikein kovasti jostain asiasta…

Ennen jäljelle lähtöä Moore nukkuu autossa aina sikeästi, vaikka tietää metsähommien pian kutsuvan. Hyvähermoinen kun on, niin mitä sitä turhia stressaamaan. 🙂

WP_20150726_10_57_37_Pro

Kaikki nuoruuden metkut Moore esittelikin jäljellä palavalla innolla ja tuomarikin oli ihan haltioissaan. Sateen virkistämänä Moore kun otti pari määrätietoista ja innokasta lähtöä tuoreille sorkkaurille ja makauksia se ei ollut näkevinäänkään. Sorkka toki löytyi, mutta väliin mahtui vähän liikaa tapahtumia…

Kolmostulos riitti viidenteen sijaan. Ylituomari aloitti koeselostuksen sanomalla, että Moore oli päivän ONNELLISIN jäljestäjä ja tähän on nii-in helppo ja ihana yhtyä. Kyllä siinä vedet tuli silmiin kun tuon lauseen kuuli jonkun muun sanomana. Moorella oli metsässä niin hauskaa, että ei sitä voinut nauramatta katsoa. Juuri tämänkaltaista hyvänolonfiilistä toivoinkin Mooren viimeiseltä mejäkokeelta, ennen sen siirtymistä ansaitulle eläkkeelle.

Koeselostus (tuomari Sanna Rantanen):

Hyvin ohjattu lähtö. Moore jäljestää innolla ja reippaalla kävelyvauhdilla maa- ja ilmavainua vaihdellen. 1.osuus vain yhdellä pienellä pyörähdyksellä. 1. kulman katko, tekijöiden jälkiä. Heti kulman jälkeen sorkanjäljet vievät mennessään aina hukkaan asti, muuten osuus hyvin. 2. kulma laajalla rengastuksella sisäkautta. 3. osuus jälleen yhdellä lenkillä. 3. kulma samoin kuin toinen, sisältä rengastaen. 4. osuudella määrätietoinen poistuminen jäljeltä, hukka. Osuus hyvin loppuun, ilmavainulla sorkalle, jolle jää. Makauksista 1 jää tuomarilta risukon vuoksi näkemättä, eikä siksi voi arvostella. Nähdyistä kolmesta Moore ei juuri piittaa, ne noteerataan hidastaen muttei selkeästi pysähtyen. Tänään Moorella on hurjan hauskaa metsässä!

Vuoden 2015 Mejämestariksi tuli nuori – vasta kaksivuotias saksanmetsästysterrierinarttu Aada, hyvällä tuloksella 48 pistettä. Toiseksi parsoni (kaksinkertainen mejämestari -13, ja -14-vuosilta) pistein 44 p. Kolmanneksi parsoni ja neljänneksi russeli. Moore jäi kisan viidenneksi kolmostuloksella pistein 22. Onnittelut uudelle mejämestarille ja kaikille tuloksiinsa tyytyväisille tätäkin kautta!

kotimatkalla

Näin on Mooren mejäura saatu sitten päätökseen. Mejäjälkiä tehdään jatkossakin Mooren mielenvirkeyden tähden, mutta koejäljet jätetään nuoremmille. Mejänvoittajassa jäljestys on maastoista ja keliolosuhteista riippuen välillä hyvinkin raskasta puuhaa, enkä näe mitään syytä ottaa mitään riskejä vanhenevan koiran kanssa. Tähän oli hyvä lopettaa, vaikka toki olisihan ne pari sorkkauraa voinut jäädä viimeisessä kokeessa kokematta. Moore kuitenkin nautti koko rahalla, joten se on pääasia.

Moore on harrastanut mejää vuodesta 2008 ja sen saavutukset lajissa ovat:

FI JVA Rotunsa ensimmäinen Suomen Jäljestämisvalio,
2 x 50/50 p. viikon sisällä avoluokasta,
voiluokasta pisteitä 49, 48, 47.
Vuoden mejä-skotti 2009, 2010, 2014, 2013 2.sija
Terriereiden mejämestaruushopeaa 2013, 2015 5.sija

WP_20150727_07_40_44_Pro__highres

Kesä!

kolmas paiva villassa 119

Kesä on tullut Mooren inhoamine kärpäsineen ja sen myötä uusia muutoksia Moorenkin elämään. Meillä sattui kotona kevään aikana iso putkivuoto ja sen myötä tuli suurehko kosteusvaurio, joten jouduimme muuttamaan kotoa useammaksi kuukaudeksi pois putkiremontin ja kuivaustöiden alta. Onni onnettomuudessa oli se, että löysimme mukavan ja koiraystävällisen omakotitalon järven rannalta, jossa nyt asumme.

villassa1

Moorelle muutto on ollut koirista helpoin ja se onkin kotiutunut uuteen paikkaan erinomaisesti. Mooren koti on näemmä siellä missä on hyvää ruokaa (lue=ruokapöytä, jossa kerjätä) ja oma perhe. Täällä vielä extra bonuksena läheltä löytyy riistankin hajuja, eikä hihnalenkkejä juuri harrasteta. Koirat saavat olla paljon vapaana. 🙂

villassa

Lähellä uutta kesäkotiamme on myös hiekkakuopat, jossa koirat ovat käyneet juoksemassa.

_DSC9157

Moore sai kutsun Skotlanniterrierikerholta Terriereiden mejämestaruukokeeseen ensi viikonlopuksi Savitaipaleelle, joka järjestetään nyt ensimmäistä kertaa. Moore lähtee sinne edustamaan rotuansa, eli skotteja. Moore on yhä ainoa skotti, joka kisaa mejän voittajaluokassa ja on myös Suomen Jäljestämisvalio. Uusia skotteja on tullut, ja koko ajan tulossa lajiin, joten olemme kyllä Mooren kanssa heistä erittäin ylpeitä.

Mejää ei olla viime aikoina treenattu, mutta viimeinen riistatreeni viime syksynä meni erinomaisesti, joten luotan Mooren osaamiseen 100 prosenttisesti. Koe tulee olemaan  Mooren viimeinen mejäkoe, joten toivotaan, että sillä on siellä mahdollisimman mukavaa. 🙂

Kevään ensimmäinen verijälki

Palataanpa sitten siihen meidän ”päälajiin”, eli mejään… Moorelle tehtiin kevään ensimmäinen verijälki helatorstaina. Pikku musta oli tapansa mukaan varsin täpinöissään, mutta ei niinkään verijäljen kuin riistanhajujen vuoksi. Mooren jälkeä tehdessä, nähtiin peuran persaus vilahtavan metsässä, joten alueella riista liikkui.

Selvää ainakin on, että ulkomaan mejäsuunnitelmat Mooren osalta saa kyllä kuopata. En viitsi lähteä rajan taakse sen pelleilyjä katsomaan, kun omalla saarellakin voi sen temppuja seurata… eikä edes maksa mitään. smiley Eli ei tässä siitä nyt enempää, jotta verenpaineeni ei ala nousemaan. Sanottakkoon nyt kuitenkin se, että metsässä oli + 21 ja Mooresta oli varsin hauskaa juoksuttaa minua…

Viime päivien hieno uutinen on se, että mejäkokeessa tuloksen teki skotti, nimeltä Bono, (Serein Matlow) ja tämä jos mikä tuntui jopa paremmalta kuin eilinen jääkiekkopelin USA:n voitto…. Lisää skotteja mejään! Hienoa! Onnea vielä tätäkin kautta Pipsalle ja erinomaisen taitavalle Bonolle. Olen teistä kyllä hurjan ylpeä.

Laitetaan tähän nyt kuitenkin videota Mooresta ja pätkiä sen eilisestä treenistä. Pirun taitava se mokoma on, mutta on se myös melkoinen epeli…

Hakuskotti?

Moore oli viime viikonloppuna hakukoirana hollanninpaimenkoirien hakutreeneissä ja sai paljon kehuja hakuporukalta ja erityisesti treeniemme vetäjältä. Moorella on hyvä asenne ja Moore osaa koiristamme kaikkein parhaiten (!) hyödyntää tallattua aluetta. Jarmo (treeniemme vetäjä) oli sitä mieltä, että Moore voi harjoitella täysipainoisena hakukoirana jatkossakin.

Eihän se tietysti mikään pk-koira ole, mutta Moore nauttii niin paljon sille annetusta tärkeästä tehtävästä, ettei tätä lajia voi enää lopettaa, muuten särkisimme yhden skotin suuren sydämen. Onneksi meillä on todella UPEA hakuporukka, eikä yhtään ryppyotsaista porukkaa mukana, joten katsotaan rauhassa mihin Mooren rahkeet riittävät. Toistaiseksi se tekee vähintään yhtä hyvää hakutyöskentelyä kuin isommatkin koirat, joten yhtään sitä ei tarvitse porukassa hävetä.

Moorella oli treeneissä ensimmäistä kertaa kaksi valmista maalimiestä, eli ukot olivat valmiina piiloissa. Moore näki, että ukot lähtivät kävelemään metsän suuntaan, mutta ei nähnyt minne suuntaan he metsässä menivät. Hyvin ajatus säilyi keskilinjalla koko ajan ja Moore keskittyi erittäin hyvin, ollen rauhallinen ja tarkkaavainen. Sen keskittymiskyky on selvästi parempi keskilinjalla mitä esimerkiksi Romeolla, joka ottaa enemmän häiriötä ympäristöstä, varsinkin jos joudutaan odottelemaan pidempään. Moore lähti täysillä sinne minne sen lähetin ja pistot olivat suoria.

Se mikä itseäni eniten ihmetyttää ja on toisaalta myös hyvin kiinnostavaa Mooressa, on se, ettei  joka puolella olevat riistanhajut kiinnosta sitä. (tai sitten sillä on vaan joku mulle suunnattu järkyttävä juoni mielessä tämän asian suhteen… 😀 )Mejässä tämä kun on välillä hyvinkin ongelmallista. Nyt se hakee ihmisiä ilmavainulla ja pää pysyy koko ajan ylhäällä. Juoksee täysiä sinne minne sen lähetän, irtoaa erinomaisesti kauaksikin ja alkaa hakea kuono ylhäällä vainua ihmisestä tuulta hienosti hyödyntäen.

Löydettyään ihmisen, Moore menee innokkaasti piilolle, jossa maalimies palkkaa sen kalkkunaleikkeellä ja broilerin sydämmellä. Syö herkut ja tulee vähintäänkin yhtä lujaa takaisin samaa reittiä…

Nyt pitäisi saada opetettua Moorelle rullailmaisu. Moore kantaa ja noutaa mielellään frisbeetä, joten jotakin voisi olla tehtävissä. Voi kiesus sitä… mihinkähän sen kanssa vielä joutuu. Tämä alkaa olla taas tätä: –  Tuliskohan siitä sittenkin vaikka jäljestysvalio??!-hulluttelua. 

Ai niin… ja hulluttelusta puheen ollen. Jos vaan aikataulut saisi sopimaan jotenkin kesän aikaan, mielessä siintää myös miten jännää olisi ulkomaille lähtö Mooren kanssa. Olisi kiva käydä kokeilemassa pohjoismaissa miten tuo mejä siellä kulkee. Varokaa vaan Ruottinpeurat, here we come! 😀

Tässä video Mooren hakuilusta.