Yhä useammin tapaa ihmisiä, joilla on yhden koiran sijaan useampia koiria. Usein minultakin on kysytty miten teidän koirat pärjäävät yhdessä? On varoiteltu varsinkin ennen narttuni tuloa uroslaumaan, että urokset alkavat kyräillä keskenään ja ongelmia saattaa seurata. Olin tietoinen tästä ja kun vielä toisella uroksista on painoa kolminkertainen määrä vanhempaan urokseen verrattuna tilanteesta oli pahimmoillaan voinut tulla hyvinkin hankala. Silti toivoin parasta ja jaksoin uskoa siihen, että kaikki menee hyvin. Minulle on kerran yksi skotin omistaja sanonut, että skotti vaan on niin fiksu koira, ettei se ota koskaan laumassa turpiinsa. Näin jälkeenpäin ajatellen asia on juuri näin. Päätin siis yhdistää hyvähermoisen ja fiksun terrierin ja kaksi vilkasta paimenkoiraa samaan laumaan. Hetkeäkään en ole tätä päätöstä muuten katunut. 🙂
MEDION DIGITAL CAMERA
Koirat muodostavat yhdessä meistä ihmisistä vielä erillisen lauman. Lauman välisiä keskinäisiä toimintatapoja, yhteisiä leikkejä ja koirien keskinäistä kemiaa on mielenkiintoista seurata. Niillä on omat roolinsa laumassa. Yksi vahtii enemmän kuin toiset ja toiset selvästi luottavat toisen kykyyn hoitaa oman tonttinsa, eikä muiden tarvitse tähän erityisemmin puuttua. Yhteistä on se, että lauman ulkopuolisia koiria vastaa puolustaudutaan kuitenkin aina tarvittaessa yhdessä. Kukaan ulkopuolinen ei saa kajota kehenkään lauman jäseneen. Jokainen lauman jäsen on tärkeä ulkopuolisia uhkatekijöitä vastaan. Leijonaemon tavoin Romeo on mm. suojellut sitä paljon pienempää Moorea vihaisen karhukoiran hyökkäykseltä ja parin muunkin koiran päälle karkaamiselta. Toki ihmisetkin ovat tässä tehneet osansa. Pikku koirien elämä on valitettavasti usein vaaroja täynnä ja varsinkin pienen urosterrierin, joka kulkee aina häntä tanakasti pystyssä.
Aina elo laumassa ei välttämättä ole ihan mutkatonta. Se miten lauma kulloinkin toimii ja -elää on jokaisen yksilön kannalta erityisen tärkeää. Kuinka hyvää tai kuinka stressaavaa elo koiralaumassa yksilölle on? Onko jokaiselle koiralle omaa tilaa, -aikaa ja riittävästi rauhaa levätä? Laumadynamiikassa on eroja. Laumassa voi olla luonteiltaan hyvin erilaisia koiria, jotka ihminen on saattanut yhteen. Koirat eivät ole valintaan voineet vaikuttaa. Ihminen voi tämän jälkeen vaan toivoa, että koirien kemiat sopivat yhteen ja isoimmilta erimielisyyksiltä laumassa vältytään. Laumaan voi kuulua vahvahermoisia ja hyvin tasapainoisia yksilöitä, syrjään vetäytyvämpiä arempia koiria, laumassa voi olla ns. riitaa karttavia sovittelijoita ja pahimmoillaan riitapukareita ja toisten kiusaajia, epävarmoja yksilöitä. Ihmisen rooli lauman johtajana on tärkeä. Itse en nukkuisi öitäni hyvin jos minun laumassa olisi kiusattuja yksilöitä.
Mooren elämässä on ollut kaksi koiralaumaa, jotka molemmat ovat koostunut kolmesta hyvin erilaisesta koirasta.
Ensimmäinen lauma koostui kahdesta terrieriuroksesta (toinen Moore) ja yhdestä paimenkoirasta. Toinen terrieriuros oli luonteeltaan huonohermoinen ja myös pelkoaggressiivinen suhteessa toisiin koiriin. Paras puolustus on hyökkäys-ajatuksella elävä koira. Osasyynä koiran käytökselle olivat kivut ja myös paha allergia, jotka leimasivat voimakkaasti koiran elämää. Ehdottomasti koira, jonka olisi ollut helpompi elää perheen ainoana koirana ja ilman stressiä laumassa olemisesta. Alusta asti oli selvää, että ongelmia tulee, koska koiran oli hyvin vaikea sietää perheen muita koiria. Tässäkin tilanteessa omistajan tehtävä oli turvata jokaisen elo mahdollisimman hyvänä ja tasapainoisena. Tässä en täysin onnistunut ja loppujen lopuksi kaksi koirista jouduttiin erottamaan kokonaan eri tiloihin, jotta keskinäisiltä yhteenotoilta vältyttiin vanhimman ja nuoremman koiran välillä. Erottaminen ei ole koskaan mukava ratkaisu, mutta välttämätön, jotta pelko ei pahentaisi enempää terrieriuroksen stressiä suhteesta toiseen koiraan. Vahvahermoinen Moore säilytti välit hyvänä molempiin osapuoliin tässäkin laumassa. Tämä ei ollut hyvä, eikä toimiva lauma. Enkä nukkunut öitäni hyvin.
Toisessa, eli nykyisessä laumassa on ensi hetkistä alkaen ollut hyvä tasapaino. Laumassa ei ole kiusaajia, eika kiusattavia. Vanhempaa koiraa kunnioitetaan ja nuoret eivät hypi silmille. Viime kädessä pelin vihellän poikki minä jos katson tilanteen epäreiluksi jotakin lauman jäsentä kohtaan. Näitä tilanteitakin on tullut muutama kun perheen nuorimmainen koira aikuistui ja halusi kokeilla rajojaan. Yhteiseen nukkumatilaan ei olisi saannutkaan tulla perheen muita koiria. Näissä kokeilussa tein nuorimmalle heti selväksi, että minä olen se, joka viime kädessä päätän kuka makuuhuoneessamme nukkuu ja kuka ei. Nuorimmainen sai viikon kiellon makuuhuoneeseen. Joka ilta se yritti pyrkiä nöyränä hiipimään muiden perässä makuuhuoneeseen, mutta niin vaan koiraportti napsahti kiinni aina sen nenän edestä toisten asettuessa yhdessä levolle. Tämän jälkeen ei ole koskaan tarvinnut neuvotella siitä saako makuuhuoneessamme nukkua kaikki koirat vaiko vaan Prinsessa Suuri. Tässä laumassa yhdistyy kaksi hyvähermoista koiraa (Moore ja Myy) ja yksi epävarmempi. Jälkimmäinen saattaisi pomottaa nuorempaa koiraa jos tämä olisi epävarma tai arka, mitä se ei kuitenkaan ole. Belgialainen ei ota asioita koskaan kovin vakavasti. Se suhtautuu toisen murinoihinkin lähinnä hyväntuulisesti ja sovittelevasti. Sen elämään ei mahdu ajatustakaan siitä, ettei joku voisi siitä tykätä tai, että maailmassa voisi olla pahuutta. Se on hyvin mutkaton luonne laumassa, eikä tilanteita pääse syntymään. Erittäin hyvä kaveri siis vähän epävarmalle urosholskulle.
Moore on laumassa ollut aina se joka pärjää kaikkien kanssa. Se on keksinyt omat tapansa selvityä ja löytänyt hyvin oman tilansa laumassa. Jos paimen on Mooren mielestä joskus ärsyttävän vilkas, se voi hetken olla mahdollisimman tylsä ja jäyhä, jolloin vilkas paimen suuntaa huomionsa muualle. Moore ei koskaan menetä kasvojaan toisten edessä. Se tekee aina sen mitä se oli tekemässä. Se ei koskaan ole epävarma, eikä millään tavalla joskus sellainen pikkukoiramainen epävarma räksyttäjä. Sillä on valtava ego ja sitä hyvin selvästi kunnioitetaan laumassa. Joskus Moore katsoo omasta mielestään tarpeelliseksi puuttua paimenten väleihin. Se saattaa murahtaa ja hypätä vaikkapa sohvalta isojen koirien väliin. Sitten se venyttelee, tekee sovittelevia elkeitä ja usein lopulta kellahtaa selälleen hyväntuulisesti venytellen. Sanoma on selvä. Älkäähän kaverit nyt… Aika usein myös Moore on se joka pyytää isointa paimenta kanssaan leikkimään. Moorea ei ole koskaan ollut laumassa kiusattu. Sillä on ollut hyvä paikka elää ja se on saanut nauttia toisten suojelusta.
Olen pyrkinyt aina siihen, että jokaisella koiralla on tilaa olla ja elää. Ruoka ja luut syödään omissa tiloissa. Varsinkin Romeo on hyvin resurssiaggressiivinen. Nukkumapaikka on sille pyhä ja samoin ruokatila. Moore ja Myy syövät samassa tilassa, koska niiden kesken ruokailu sujuu hyvin. Pyrin olemaan jokaista kohtaan reilu ja oikeudenmukainen. Kaikille annetaan omaa aikaa, mutta myös lauman yhteisöllisyyttä vaalitaan yhteislenkein ja -leikein. Teen niitä asioita koiran kanssa, joista juuri se koira pitää ja usein myös niin, etteivät muut pääse mukaan näille yhteisille hetkille. Moorelle on tärkeitä kyläilyt ja omat pienet nuuskutteluhetket ja tietenkin öiset teehetket… Myyn kanssa vietetään paljon aikaa kahden kesken treeneissä. Romeon kanssa ”treenataan” myös, mutta ilman mitään tavoitteita ja niin, että se kokee saavansa silti tehdä oikeita hommia. Lenkkeillään ja ollaan vierekkäin sohvalla. Tämä kuuluu luonnollisesti kaikille koirille. On mukavaa, että homma toimii ja näkee koirien välistä aitoa ystävyyttä mikä on vaan vahvistunut vuosien varrella. Tiedän jo, että näin hyvää laumaa voi tuskin enää omalle kohdalle tulla. Surullista ajatella, että jossain vaiheessa tämä lauma hajoaa jonkun jäsenen poismenoon. Toivotaan, että siihen menee vielä aikaa. Nyt nautin täysin rinnoin näistä kolmesta ihanasta koirayksilöstä. ❤
Moore Monituinen 