Mooren kuulumiset

Mooren vointi on jäänyt tänne ihan päivittämättä. Johtuu osittain myös ihan siitä, että ei ole oikein uskaltanut/osannut pukea sanoiksi Mooren tilannetta. Parempaan suuntaan on voinnin kanssa menty. Huonompaankaan kun ei pääse. Riisikanan lisäksi Moorelle on pikkuhiljaa alkanut taas maistua nappulat ja liha. Syö hyvin pieniä annoksia, mutta niin se on tehnyt jo pitkään. Tasapainohäiriöitä ja hoipertelua ei ole nyt ollut. Pienet lenkit Moore on mennyt välillä mukavan pirteästi. Jänikset ilahduttavat ja supernenä toimii edelleen. Moore ei ole myöskään ollut kivuliaan oloinen, joten särkylääkettäkään ei ole tarvinnut hetkeen antaa. Tulehdusarvojen nousun syy ei selvinnyt, mutta antibiotti nujersi mitä ilmeisemmin ”jonkun” tulehduksen ainakin hetkeksi. Päivä kerrallaan mennään, vointia tarkkaillen. Trimmiinkin pitäisi pappa mitä pikemmin viedä, mutta tällä hetkellä se ei ole ihan tärkeimpänä mielessä Mooren kohdalla. Kunto on kuitenkin sen verran hauras, että katsellaan milloin ajankohta on oikea. Tapahtumat rasittavat Moorea kovasti, joten nyt mennään rauhassa Mooren ehdoilla.

Ennen en ole jäätelöäni kovinkaan mielelläni Mooren kanssa jakanut, mutta nyt on menty sille linjalle, että nokare kaikkea pitää papan saada jos se niin haluaa… Ajattelen, että ei Moore kauan kerjää, joten nyt se voi syödä sitä ja vähän tätä. Elämän pitää olla sille ainakin hyvin nautinnolista.

Elämä on aika kummallista. Moorelle läheiset ihmiset ovat hyvästelleet Mooren kaksi kertaa… Silloin kuin cushingin tauti viime syksynä ilmeni ja nyt kun Mooren vointi romahti odottamatta. Molemmilla kerroilla on näyttänyt ja tuntunut siltä, että mitään ei ole tehtävissä. Silti tuntuu, että Mooren kanssa joka kivi on käännettävä josko vielä jotain voitaisiin tehdä. Nyt taas kun katsoo tuota pientä koiraa, joka nukkuu vieressä rauhallisena vanhan koiran syvää unta, tuntuu toisaalta hyvältäkin kun ei olla vielä luovutettukaan. Hirveän vaikeaa päättää tällaisista asioita. Päätös on kuitenkin niin lopullinen ja valtavan raskas. Ei meillä paljon aikaa ole, mutta nautitaan siitä vähäisestäkin. Jälkeenpäin jää helposti miettimään, olisiko voinut sittenkin vielä tehdä jotain, kuten koen Nonon kohdalla käyneen. Sitten kun Mooren aika tulee, haluan olla varma, ettei sellaista tunnetta jää.

DSC_6591

kuulumisia

Mooren cushingin tautia on nyt siis hoidettu lääkkeillä. Moorea on käytetty eläinlääkärissä verikontrollissa taudin toteamisesta jälkeen ensin viikon ja myöhemmin kahden viikon välein. Meille työssäkäyville ihmisille järjestely aiheutti aluksi hieman päänvaivaa. Verikokeen ottamisen oli tapahduttava tarkasti neljän tunnin kuluttua aamulääkkeestä. Aamulääkkeen Moore saa seitsemän aikaan aamusta, joten kukapa sitä olisi kuskaamassa keskellä päivää verikokeeseen? Se missä Moorea hoidetaan, ei ole myöskään mikään suuri eläinsairaala eläinpotilaineen vaan pieni klinikka. Eläinlääkäri kuitenkin ehdotti, että Moore voisi tulla oikein hyvin heidän seurakseen klinikalle päiväksi (oli kuulema niin lunki kaverikin..), jotta verikokeen ottamisen voisi suorittaa helpommin. H. vei Mooren aamulla ensi töihin keskussairaalan psyk. klinikalle. Siellä (kin) Moore sai odotetusti paljon huomiota ja ihailua osakseen. Aamu kului rattoisasti ihmisten housunlahkeita nuuskiessa. Mooren vointia kysellään yhä jälkeenpäin. 🙂 Eläinklinikan auetessa, Mooren matka jatkui lähellä olevaan eläinlääkäriin oma peitto ja juomakuppi mukana. Sinne se sitten jäi päivähoitoon. Homma hoitui näin hyvin ja ihanat klinikan hoitajat olivat ehtineet lenkkeilläkin Mooren kanssa päivällä. Moore ei tuntunut näistä pitkistä ja tapahtumarikkaista ns. seurustelupäivistä erityisemmin edes väsyneen, vaan päinvastoin – vaikutti illalla piristyneeltä.

töissä

Oikea lääkeannostus saatiin säädettyä kohdalleen ja nyt arvot ovat oikein hyvät. Seuraava kontrolli on kolmen kuukauden päästä (vasta!) ja aika tuntuu ihan ruhtinaallisen pitkältä olla käymättä eläinlääkärissä.

Moore voi nyt siis kaikin puolin kohtuu mukavasti. Ruoka maistuu, lenkeillä mennään ajoittain jopa hyvinkin innokkaasti. Mikä parasta tietenkin, Moore ei vaikuta kivuliaalta. Se on selvästi virkeämpi kuin mitä se oli sairauden löytyessä. Kyllähän Mooresta toki näkee, ettei se missään tapauksessa ihan entisensä ole. Rasituksen sieto on selvästi heikentynyt ja puuskuttaminen tulee helposti. Jonkinlaista lievää nielemisongelmaa olen ollut myös havaitsevani, vaikka tämä ei liity millään tavalla cushingin tautiin. Lenkit ovat lyhentyneet ja ne tehdäänkin täysin Mooren ehdoilla. Moore myös palelee helpommin kuin ennen. Kylmänsieto on selvästi heikentynyt ja tuleva talvi vähän pelottaa Mooren puolesta. Onneksi loppusyksykin on ollut lämmin ja kylmiä päiviä on ollut vasta vähän. Mooren elämään on kuitenkin pientä lämpöä luvassa jopa hieman yllättäin, kun eräs ihana skottifoorumilainen lupasi neuloa Moorelle mittatilaustyönä oman villapaidan! Kuvia seuraa kunhan pusero valmistuu!

Toivomme kovasti, että saamme olla Mooren kanssa vielä pitkään. Jokainen yhdessä vietetty päivä on ainutlaatuinen ja arvokas. Yritämme elää niin, että myös Moore tuntee sen.

Suuri suru.. :(

motti

Valitettavasti on kerrottavana ikäviä uutisia. Moore on ollut sairaana viikon verran ja kunto on ollut yhä huonompi. Viime viikolla käytiin eläinlääkärissä ensimmäisen kerran kun Mooren vointi muuttui huonoksi.

mooren diagnoosi

Mooren vointi on ollut tarkassa seurannassa ja se on ollut viime päivien suurin huoli. 😦 Olemme olleet valmiit jo luovuttamaan ja lopetuspäivääkin oli mietitty tälle päivälle… Moore on ollut öisin levoton, apea ja sillä on ollut selvästi paha olla. Lenkillä (lyhyellä) se innostuu, mutta väsyy helposti. Läähättää. Sitten Moore on taas piristynyt. Se on syönyt hyvin koko ajan ja usein ruoan jälkeen se kellii selällään. Hetkittäin se vaikuttaa oikein tyytyväiseltä.

Moore on käynyt tänään lisätutkimuksissa kohonneiden maksa-arvojen takia. Huomenna se viettää klinikalla koko päivän, jotta siltä voidaan ottaa tarvittavat verikokeet kolme kertaa päivässä tarkkoina kellon aikoina. Tämä siksi, jotta voidaan poissulkea mahdollinen cushingin tauti, joita skoteilla on. Keuhkot on kuvattu rtg:llä koska hengitys on ollut ajoittain äänekästä. Vatsa on ultrattu ja sieltä ei onneksi löytynyt mitään kovin pelottavaa, eikä sitä pelättyä nestettä ollut vatsaontelossa toisin kuin alkuun luultiin. Painoa on tullut kilo lisää ja vatsa on vähän pömpön oloinen. Eturauhanen oli kuitenkin reilusti suurentunut, painaa virtsarakkoa joten tämä voisi selittää Mooren kurjaa oloa. Nyt on tarkoitus hoitaa eturauhanen kuntoon ja katsoa mikä Mooren vointi on sen jälkeen. Jos voinnissa ei tapahdu hoidon jälkeen selvää parannusta, oireet aiheuttaa silloin maksa ja vaihtoehtoja ei enää jää. Lääkitys eturauhaseen aloitettu ja nyt toivotaan parasta.

tulokset

H. on lukenut mm. öisin paljon englanninkielisiä eläinlääkärin kirjoittamia artikkeleita skottejen maksasairauksista. Hyvin mielenkiintoista tietoa on tullut sieltäkin esiin. Skoteilla maksa-arvot ovat jo noin yleensäkin keskimääräistä reilusti korkeammat kuin mitä useimmilla muilla roduilla. Selistystä sille miksi näin on, ei kukaan tiedä. Skottifoorumilla sanottiin jopa, että maksa-arvoihin pitäisi olla skoteilla oma taulukko! Jotkut skotit pärjäilevät yllättävän hyvin korkeiden maksa-arvojen kanssa eläen vuosia hyvää koiranelämää kun taas toiset skotit menehtyvät maksasairauksiin hyvinkin lyhyessä ajassa. Muutamissa päivissä, viikoissa…

mottinen

Moore sai tulla kanssamme kotiin