Ei kesää ilman agia…

.. eli tänäkin kesänä ollaan harrastettu yhtä Mooren lempilajeista, eli agia! Viime kesän mukava ulkokenttä ja agipaikka sijaitsee kesäevakkomme vuoksi sijainniltaan sen verran kaukana, että olemme käyneet Jyväskylän Agilityseuran hallilla touhuamassa. Moore on seuran ainoa skotti ja herättää kovasti kiinnostusta kanssa treenaajissa. 😀

_DSC0726

Moore on entisellään… vauhtia ei puutu ja lentotaito on tallella! 😀

_DSC0725

_DSC0724

Ohjaaja huitoo ja meno on hurjaa!

_DSC0738

_DSC0734

Putki on nykyään Mooren lemppari. A-este on tullut nyt uutena ja vaatii vielä  pientä rohkaisua…

aalle

_DSC0715

nousu

Agitreenit ja kansikuvapoika

Tänään oli Mooren agitreenit. Tehtiin pientä yksinkertaista rataa molempiin suuntiin. Rata näytti tältä.

Alkuun kaikki koirat olivat kentällä ja sovittiin, että isot koirat aloittavat ja mennään rata vuorotellen ja muut poistuvat kentältä. Moore kuvitteli, että tämä oli nyt sitten tässä. Esteet nähtiin, mutta sitten lähdetään radalta pois. Moore oli vähintäänkin järkyttynyt tästä. Ei käy, Moore laittoi hirveät skottijumit pystyyn! 😀 Nyt ymmärrän mitä oikein skottijumeilla tarkoitetaan. 😀 Sain maanitella ja vetää Moorea perässä, persuus ei noussut maasta mihinkään, ei, vaikka maakin oli märkä sateen jäljiltä! Nämä ovat Mooren elämän toiset skottijumit! Ensimmäiset jumit olivat viime agitreenien jälkeen, jolloin se ei olisi halunnut lähteä treeneistä pois…

Yritin sitten sille selvittää samalla kun houkuttelin ja raahasin sitä kentältä, että pääset ihan kohta radalle, annetaan muiden tehdä ensin ja sain raahattua sen lopulta kentältä aidan taakse odottamaan…

Moore oli ensimmäisen kierroksen viimeinen koira ja kun meidän suoritusvuoro viimein tuli, Moore oli käynyt odotellessa melkoisen kuumana ja paras terä vähän kärsi tässä. Koko odotteluajan se veti ja vonkui kentälle. Ennen ensimmäistä estettä lähdössä toisten koirien hajut vähän häiritsivät ja keskittyminen rataan oli alkuun vähän sekavaa.  Tämä korjautui sillä, etten antanut sen nuuskuttaa maata, kun mentiin omaan suoritusvuoroon ja näin se keskittyi heti tehtävään.

Rataa tehtiin molempiin suuntiin muutamia kertoja ja kunhan alkutahmeudesta päästiin, Moore innostui kovasti ja meni oikein hienosti karvat pölisten ja kovaa vauhtia esteeltä toiselle. Varsinkin viimeinen kierros rataa oli tosi hieno ja kouluttaja sanoi, että Moore selvästi tiesi, että tämä on viimeinen mahdollisuus juosta rata ja meni koko radan tyylikkäästi läpi! 🙂 Kivaa oli ja Moore sai tehdä aika monta kertaa rataa, joten kentältäkin lähdetiin sitten jo vähän paremmalla tuulella kotiin.

Agilityharrastuksen myötä Moore pääsi myös uusimman Skotti-lehden kansikuvaan. 🙂

Ja muutenkin Moorea huomioitiin lehdessä. 🙂

Nöyrä ja lämmin kiitos Mooren puolesta! 🙂

Pituus sujuu!

Tänään oli keskiviikkoiset agitreenit. Moore oli taas tapansa mukaan hyvin innostunut kentälle tullessa, kun tiesi mitä ollaan tultu tekemään. Vinkui ja vonkui kovasti omaa vuoroa odotellessa, mutta hiljeni ja keskittyi heti tekemiseen kun pääsi hommiin. Tästä syystä Mooren kanssa on aina yhtä mukava mennä minne tahansa treeneihin kun näkee, että toinen todella nauttii tekemisestä. 😀

Kokeilin joko meidän paikallaoloharjoitukset olisivat tuottaneet tulosta ja yritin jättää Mooren paikalle odottamaan. Turha toivo, heti kun ote pannasta irtosi Moore sinkosi putkeen niin, että perskarvat vaan vilahtivat… eli treeniä paikallaoloon täytynee jatkaa. Kotona sujuu jo aika mallikkaasti, mutta kentällä siis ei. Muuten hallinta sujuu kyllä hyvin ja Moore pystyy työskentelemään hyvin vapaana vieraiden koirien läsnäollessa. Sitä ei kiinnosta yhtään toiset koirat vaan ainoastaan yhdessä tekeminen.  Oon siitä kyllä hirmuisen ylpeä tässä mielessä.

Esteinä tänään olivat aidat, putki, pituus ja kepit.

Aidat sujuivat tänään paremmin kuin koskaan ja putkeen Moore sujahti vauhdilla. Kepit menivät myös hyvin. Pituus-este on ollut Moorelle aina vähän ongelmallinen. Moore ei ole koskaan hypännyt tätä estettä, vaan on jotenkin mieltänyt sen kiipeiltäväksi esteeksi ja tömistelee esteen yli. Ensimmäisellä kerralla Moore ”lähes” hyppäsi pituus-esteen ensimmäistä ketaa! Pieni kolina vain kuului kun jalat koskettivat kevyesti esteeseen… Seuraavalla kerralla enää vain kynnet hipaisivat estettä. Hieno edistyminen tässä ja ekaa kertaa tuntuu, että Moore hoksasi, että tämänkin esteen yli voi myös hypätä. Hyvä, hyvä Moore!

Paikka!

(Mooren huomautus: Keskellä kuvaa oleva keppi on yksi Romeon kepukoista, joilla se huitoo meitä. Sen oli vaikea keskittyä kuvattuna olemiseen, koska oli varma, että joku vie sillä välin tuon kepin. Tässä (-kin!) näkee skotin ja paimenen eron… )

Nyt ollaan sitten kesälomalla! Kesäloma alkoi Juhannukselta ja kestää kokonaista viisi viikkoa. Ei paha ollenkaan. 😀

Tänään oli sateisen harmaa keli ja lämpöä +12, joten oli oikein hyvä keli pitkälle lenkille. Koirat matkaan ja suuntasimme Muuramen harjulle, jossa patikoimme kymmenen kilometrin lenkin. Aika jyrkkääkin nousua välillä. Moore meni flexin päässä koko matkan tasaisesti vetäen ja hajuja kovasti tutkien. Kokeilin välillä juostakin, mutta koko ajan sama välimatka säilyi…  Tarkoitus on käydä vaeltamassa loman aikana ja mahdollisesti pidempiäkin reittejä kuin tänään ja tottahan Moore mukaan pääsee. 😀

Kesän tavoite (aloitettu opettelu jo) on opettaa Moorelle hyvä paikallaolo. Tämä helpottaisi huomattavasti agilityssa ohjaamista, jos voisin jättää Mooren istumaan ja mennä muutaman esteen päähän sitä odottamaan ja alkaa sitten rauhallisesti ohjaamaan koiraa. Nyt tilanne ei ole ihan tämä. Moore on lähdössä niin täpinöissään, (vinkuu ja vetää niin, että nurmi pöllyää…), että heti kun irrotan otteen pannasta, Moore sinkoaa kuin ohjus edessä olevan esteen yli. Tämä on tietenkin sitä mitä tavallaan tietysti toivotaankin, mutta saman homman voisi tehdä vähän hallitummin ja minäkään en näyttäisi niin hölmöltä ohjaajana. Nyt olen koko ajan armottomasti myöhässä, yrittäen juosta sen perässä, huudellen ohjeita ja viuhtoen käsillä eri suuntiin… eikä se edes katso mihin käteni osoittaa. Tietysti pääasia on, että intoa on ja sitä en halua siltä tietenkään vähentää, joten yritetään saada yhteistyö toimimaan jollain tapaa. Jos ei muuten, niin vaikkapa sitten skottimaisin reunaehdoin. 😉

Paikka!

Viisi toistoa paikallaoloa tehdään nyt joka ilta. Palkkana on makkarasiivuja, joten toistot ovat Moorelle kyllä varsin mieleisiä ja niitä voi tehdä useita. Paikka-käsky, muutaman askel, sitten Mooren luo ja palkka, jos istuu vielä siinä. Usein ei istu. Aika usein Moore nousee jostain syystä kurre-asentoon, kun sanon sille paikka… Kuvitelkaa tätä nyt agikisassa. Toiset koirat istuvat kuin nakutettuna lähdössä ja Moore on kurre-asennossa… Näen jo mielessäni kuinka saamme aplodeja yleisöltä ja tuomarikin hymyilee… eli ihan kuten mejässäkin. No, olen kuitenkin yrittänyt saada sitä istumaan, ihan niin kuin koirien kuuluukin istua, etutassut maassa. Aika usein se myös lähtee tulemaan perääni ja viimeistään kun palaan sen luo, se alkaa pomppia minua vasten. Kukaan ei ole seppä syntyessään, joten kyllä me tämä vielä opitaan. 🙂 Lataan tänne videon kun tämä sujuu meiltä, jotta näette kuinka taitava se on.

Hyvää kesää kaikille!

T. Moordis (<-perheen antama lempinimi, jonka Moore itsekin tuntee. Sitä käytetään silloin kun se tulee sänkyyn, vaikka se ei saisi…  siihen se myös jää)

Agitreenit

Mooren agitreenit jatkuvat. 🙂 Moore on hyvin innostunut agista ja vinkuu omaa vuoroa odotellessaan. Radalle pääsy on aina suurta juhlaa. Paikallaolo pitää saada kesällä kuntoon, jotta ohjaaminen on helpompaa.

Ensimmäistä kertaa Moore teki skottijumitukset… silloin kun piti lähteä treeneistä pois. 😀 Tässä kuvia: