kesäkuulumiset

Mooren kesä on ollut kesän alun notkahdusta lukuunottamatta hyvä:

1.7.2019
Mooren kunto romahti mökillä heti ekana lomapäivänä. Moore oksenteli ja oli silminähden kipeä ja huonovointinen. Liikkuminen ei onnistunut ja kävely oli hoipertelua. Lopulta Moore lysähti vesikuppinsa päälle kuono kupin päälle ojennettuna. Ajettiin mökiltä kaksi tuntia eläinlääkäriin Jyväskylään. Olimme varautuneet henkisesti Mooren poismenoon, koska tilanne näytti niin huonolta, eikä Moore ole enää nuori koira. Itkin koko menomatkan ja silmät punaisina ilmoittauduin vastaanotossa kertoen koiran huonosta voinnista. Sillä välin Hannu haki Mooren autosta. Se tepasteli intoa täynnä lääkäriin. Häntä pystyssä ja tomerana. Selvästi uteliaana vieraista hajuista ja täysin normaalina itsenä. Suru vaihtuikin nopeasti iloon ja helpotukseen. Eläinlääkärissä otettiin kuitenkin verikokeita addisonin kriisin poisulkemiseksi ja tehtiin Moorelle perustutkimukset. Niissä ei ollut mitään huolestuttavaa. Mitä nyt maksa-arvot ovat yläkantissa, mutta sehän on skoteilla varsin tavallista. 300 euroa laskua (päivystyshinta) ja kaksi tuntia ajelua takaisin mökille. Tulomatkalla käytiin hakemassa Mooren lääkkeet apteekista. Tramal kipulääkettä pyytäessäni sain apteekkarilta varsin epäluuloisia katseita… Eikä oikeastaan mikään ihme. Resuinen mökkipaita oli sujahtanut väärinpäin päälle, silmät itkusta turvonneena, tukka rasvaisena (ei mökillä tarvitse joka päivä tukkaa pestä) ja likaiset maastohousut jalassa… En ehtinyt vaihtaa lenkin jälkeen aamulla mökkikuteita, kun lähdettiin niin pikaisesti eläinlääkäriin. Teki mieli selittää, että mut on just hyväksytty yliopistoon, että älä yhtään kato tuolla lailla…

Mökillä korkattiin sitten saunan jälkeen kuoharit Moorelle, opiskelulle ja kesälle. 💝

Moore sai loppukesästä taas komean kesätukan. Kovin on tyylikäs heppu, vai mitäs sanotte?! 😎 Moorea ei enää nykyisin nypitä trimmissä, turkki ajellaan kauttaaltaan koneella. Tähän tulee varmaan mainita, että koneella ajelua en kuitenkaan missään tapauksessa suosittele terveen skotin turkille, ellei ole näin vanhasta koirasta kyse. Skotilla tulee olla karkea, säänkestävä ja likaa hylkivä goretex- turkki, joka on oikein hoidettuna huomattavan komeakin. Nämä ominaisuudet menetetään kerrasta, jos turkkia hoidetaan väärin. Ajellun karvan palauttaminen ajellusta takaisin nypittäväksi tuottaa koiralle kipua. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi jotkut ihmiset hankkivat trimmattavia turkkirotuja (muitakin kuin skotteja) ja sitten ajelevat turkit pilalle voivotellen samalla turkin hoidon raskautta. Rotumääritelmässähän jo kerrotaan koiran turkin hoidosta, joten turkin vaatima työmäärä (mikä siis ei ole suuri) ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Vaihtoehtojakin roduille kun on runsaasti. Moore on kuitenkin varsin söpö, turkilla tai ilman.

Elämäniloa riittää, vaikka lenkeistä ei voi enää puhua Mooren kohdalla. Aamuin illoin käydään kodin vastapäätä olevassa lähimetsässä lähinnä seisoskelemassa, jotta Mooren vatsa toimii ja ruoka maistuu. Moorea pitää välillä muistutella siitä, että ei ihan koko päivää tässäkään voida seisoa. Moorella on aika ajoin alle pissimistä yön aikana, mutta ollaan toistaiseksi pärjätty pyykkäämällä. Moore on yhä ihanan aktiivinen ja iloinen sisällä ollessaan. Ruoan jälkeen se kellii olohuoneen matolla ja hankaa partakarvojaan mattoon. Se on siellä missä syödään ja se seuraa yhä tarkasti perheen puuhia. Tyttökoirat saavat sen yhä onnesta sekaisin ja se on niiden kanssa todellinen herrasmies. Moorea ilostuttaa aina yhtä paljon nuorison vierailut ja heiltä saatu huomio. Se on ehkä vähän jollain tapaa niin kuin kissa nykyisin…