Mooren kuulumisia

Heipä hei! Pitkästä aikaa tarinaa tänne Mooren blogin puolelle! Onpa kiva kertoa ihan ensinnäkin se, että Moore voi vallan mainiosti! 12,5 vuotta on nyt ikää mittarissa ja niin sitä yhä mennä porskutetaan eteenpäin. Niilo westiestä on tullut Moorelle yhä läheisempi kaveri. Syystä tai toisesta Moore tykkää Niilosta hyvin paljon ja tunne on onneksi myös molemmin puolista. Kumpikin koira arvostaa toista, eikä mitään erimielisyyksiä näiden kahden terrieriuroksen välillä ole ollut. Niilon kotona asunut Niilon ystävä, maailman hienoin Elvis pupu, lähti taivaan vihreimmille niityille toukokuussa 9-vuoden ikäisenä. Niilo kaipasi ja etsi kovasti pupu kaveriaan. Jospa se Mooren seura vähän Niiloakin lohduttaisi. ❤


Hei, hei Elvis. ❤ 2010-9.5.2019.

Keväällä hankimme uuden matkailuauton. Kolmen koiran kanssa reissaaminen ja majoittuminen on osoittautunut melko ongelmalliseksi vuosien saatossa. Koirat sitovat tästä syystä paljon menoja. Nyt kun molemmilla pojilla on jo paljon ikää ja omat juttunsa; lääkitykset/kivut ym. koen, että niitä on entistäkin hankalampi jättää kenellekään hoitoon. Vanhoista karavaanariajoista on jäänyt varsin mukavat muistot, joihin liittyvät vahvasti myös Romeo ja Moore, jotka olivat mukana noilla reissuilla. Kiva on ollut aloittaa tämä harrastus taas uudelleen!

Moore on ollut autossa melkoinen päälikkö! Sillä on ollut hyvä ja esteetön näkyväisyys joka suuntaan ja sitä se kyllä arvostaakin. Moore on ollut reissuista todella innoissaan tarkkaillen ”yläkerrasta” mitä ympärillä tapahtuu. Vanha karavaanari muisti kyllä heti miten kivaa matkailu onkaan ja on heti ollut matkailuautossa kuin kotonaan. Tuntuu, että sen mieli virkistyy joka reissulla ja Moore on selvästi aiempaa iloisempi ja virkeämpi kun on tultu jostakin matkalta kotiin.

Toiveenani olisi päästä syksyllä yliopistoon lukemaan kasvatustieteitä. Olin pari viikkoa keväällä lukulomalla ja valmistauduin Vakava 2019-kokeeseen. Keväällä Moore sai olla minulle ns. lukukoirana. Äänitin artikkeleita ja kuuntelimme niitä yhdessä Mooren kanssa paikoissa, jonne paistoi aurinko ja jossa oli lämmintä. Moore tykkäsi kovasti näistä istuskeluhetkistä, kun kerrankaan ei ollut kiirettä minnekään. Koe meni ilmeisen mukavasti, koska viime viikolla sain yliopistolta kutsun kesäkuussa olevaan soveltuvuuskokeeseen. Kiitos Moore hyvästä seurastasi. ❤

Viikonloppuna päästiin mökille. En ihan uskonut syksyllä, että Moore palaa vielä näihin maisemiin keväällä… Moore tarkasteli tonttia häntä pystyssä ja jaksoi vielä innostua hirven jäljistäkin. Mökin rappusilta se seuraili tyytyväisenä toisten touhuja. Moore oli hyvin onnellisen oloinen. Toivotaan, että näin jatkuu vielä pitkään. ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s