Vanhan koiran ruoka ja -trimmi

Meille ei oikeastaan mitään ihmeempää kuulu. Uusi vuosi vaihtui Mooren kohdalta samoin kuin kaikki aikaisemmatkin vuodet. Moorea eivät raketit ja niiden pauke hetkauta suuntaan tai toiseen. Se nukkui sikeästi sohvalla ulkoa kuuluvista äänistä välittämättä. Hienointa oli, että Moore jatkaa kanssamme vielä tällekin vuodelle. ❤

Moore voi tällä hetkellä oikein hyvin mikä tietenkin ihan superhienoa. ❤ Välillä nappuloiden syönti tuntuu olevan Moorelle vaikeaa (ruoka ei maistu, ajoittain esiintyvät nielemisongelmat), jolloin aloitan välittömästi Mooren ns. "elvytyskuurin" laittamalla Yrjölän puuron uuniin. Sitä Moore syö aina ja hyvällä ruokahalulla. Puuroreseptini on jo pitkään ollut tämä sama:

2 l. vettä
2 tl. suolaa
5 dl liotettuja (väh. 5 h) ohra-riisisuurimoita
2 pussia pakastepinaattia
2 isoa porkkanaa raasteena

Tässä vaiheessa laitan puuron uuniin 200 asteeseen tunniksi, jonka jälkeen vähennän lämpöä vähän (170) ja annan puuron hautua vielä n. puolitoista tuntia.

Valmiiseen puuropohjaan lisään aina RAAKANA naudanmahaa, riistaa (tai vaihdellen muita lihoja) sekä ruokaöljyä.

Maistuu kyllä hyvin meidän kaikille koirille ja tuo mukavaa vaihtelua nappuloiden ja lihan sekaan. Ruoka on myös hyvin imeytyvää ja ulosteet ovat pieniä.

Muutama sana Mooren nykyisestä trimmistä. Mooren trimmissä käytetään nykyään yhä enemmän ohennussaksia ja konetta, jotta Moore jaksaisi paremmin trimmiajan. Kokeneelta ja osaavalta trimmaajalta skotin trimmaaminenhan vie yleensä noin kaksi tuntia. Tämän ajan koira seisoo/istuu/makaa trimmipöydällä. Missään tapauksessa skotin turkkia ei kannata trimmata koskaan väärin, koska jo parilla ns. eri tavalla tehdyllä trimmillä turkki näyttää paljon pehmeämmältä ja karkea karva näyttää kadonneen esim. Moorelta lähes kokonaan. Ihana pötkylä se silti on tuossakin kuosissa ja se jos kuka, on jo tässä kohtaa trimmioikomiset ansainnut. ❤

Näissä kuvissa oikein trimmattu skotti, jolla on todella karkea ja tiivis turkki. Sellainen siis kun sen kuuluukin olla ja johon ei lika tartu. 🙂

Järkkäsin Jyväskylään taas pitkästä aikaa Skottilenkin, koska toivetta siihen suuntaan oli. Neljä skottia saatiin tällä kertaa mukaan ja muutama muu terrieri. Moore jaksoi hienosti ja oli kovasti lenkillä tohkeissaan – lähinnä ehkä eniten Jyväsjärven ympärillä kiertävän kävelytien varrella olevista hajuista, ei niinkään tutuista skottineidoista, vaikka Lavinia-skotilla taisikin olla ihan tärppipäivät käsillä… 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s