kuulumisia

Mooren cushingin tautia on nyt siis hoidettu lääkkeillä. Moorea on käytetty eläinlääkärissä verikontrollissa taudin toteamisesta jälkeen ensin viikon ja myöhemmin kahden viikon välein. Meille työssäkäyville ihmisille järjestely aiheutti aluksi hieman päänvaivaa. Verikokeen ottamisen oli tapahduttava tarkasti neljän tunnin kuluttua aamulääkkeestä. Aamulääkkeen Moore saa seitsemän aikaan aamusta, joten kukapa sitä olisi kuskaamassa keskellä päivää verikokeeseen? Se missä Moorea hoidetaan, ei ole myöskään mikään suuri eläinsairaala eläinpotilaineen vaan pieni klinikka. Eläinlääkäri kuitenkin ehdotti, että Moore voisi tulla oikein hyvin heidän seurakseen klinikalle päiväksi (oli kuulema niin lunki kaverikin..), jotta verikokeen ottamisen voisi suorittaa helpommin. H. vei Mooren aamulla ensi töihin keskussairaalan psyk. klinikalle. Siellä (kin) Moore sai odotetusti paljon huomiota ja ihailua osakseen. Aamu kului rattoisasti ihmisten housunlahkeita nuuskiessa. Mooren vointia kysellään yhä jälkeenpäin. 🙂 Eläinklinikan auetessa, Mooren matka jatkui lähellä olevaan eläinlääkäriin oma peitto ja juomakuppi mukana. Sinne se sitten jäi päivähoitoon. Homma hoitui näin hyvin ja ihanat klinikan hoitajat olivat ehtineet lenkkeilläkin Mooren kanssa päivällä. Moore ei tuntunut näistä pitkistä ja tapahtumarikkaista ns. seurustelupäivistä erityisemmin edes väsyneen, vaan päinvastoin – vaikutti illalla piristyneeltä.

töissä

Oikea lääkeannostus saatiin säädettyä kohdalleen ja nyt arvot ovat oikein hyvät. Seuraava kontrolli on kolmen kuukauden päästä (vasta!) ja aika tuntuu ihan ruhtinaallisen pitkältä olla käymättä eläinlääkärissä.

Moore voi nyt siis kaikin puolin kohtuu mukavasti. Ruoka maistuu, lenkeillä mennään ajoittain jopa hyvinkin innokkaasti. Mikä parasta tietenkin, Moore ei vaikuta kivuliaalta. Se on selvästi virkeämpi kuin mitä se oli sairauden löytyessä. Kyllähän Mooresta toki näkee, ettei se missään tapauksessa ihan entisensä ole. Rasituksen sieto on selvästi heikentynyt ja puuskuttaminen tulee helposti. Jonkinlaista lievää nielemisongelmaa olen ollut myös havaitsevani, vaikka tämä ei liity millään tavalla cushingin tautiin. Lenkit ovat lyhentyneet ja ne tehdäänkin täysin Mooren ehdoilla. Moore myös palelee helpommin kuin ennen. Kylmänsieto on selvästi heikentynyt ja tuleva talvi vähän pelottaa Mooren puolesta. Onneksi loppusyksykin on ollut lämmin ja kylmiä päiviä on ollut vasta vähän. Mooren elämään on kuitenkin pientä lämpöä luvassa jopa hieman yllättäin, kun eräs ihana skottifoorumilainen lupasi neuloa Moorelle mittatilaustyönä oman villapaidan! Kuvia seuraa kunhan pusero valmistuu!

Toivomme kovasti, että saamme olla Mooren kanssa vielä pitkään. Jokainen yhdessä vietetty päivä on ainutlaatuinen ja arvokas. Yritämme elää niin, että myös Moore tuntee sen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s