Paikka!

(Mooren huomautus: Keskellä kuvaa oleva keppi on yksi Romeon kepukoista, joilla se huitoo meitä. Sen oli vaikea keskittyä kuvattuna olemiseen, koska oli varma, että joku vie sillä välin tuon kepin. Tässä (-kin!) näkee skotin ja paimenen eron… )

Nyt ollaan sitten kesälomalla! Kesäloma alkoi Juhannukselta ja kestää kokonaista viisi viikkoa. Ei paha ollenkaan. 😀

Tänään oli sateisen harmaa keli ja lämpöä +12, joten oli oikein hyvä keli pitkälle lenkille. Koirat matkaan ja suuntasimme Muuramen harjulle, jossa patikoimme kymmenen kilometrin lenkin. Aika jyrkkääkin nousua välillä. Moore meni flexin päässä koko matkan tasaisesti vetäen ja hajuja kovasti tutkien. Kokeilin välillä juostakin, mutta koko ajan sama välimatka säilyi…  Tarkoitus on käydä vaeltamassa loman aikana ja mahdollisesti pidempiäkin reittejä kuin tänään ja tottahan Moore mukaan pääsee. 😀

Kesän tavoite (aloitettu opettelu jo) on opettaa Moorelle hyvä paikallaolo. Tämä helpottaisi huomattavasti agilityssa ohjaamista, jos voisin jättää Mooren istumaan ja mennä muutaman esteen päähän sitä odottamaan ja alkaa sitten rauhallisesti ohjaamaan koiraa. Nyt tilanne ei ole ihan tämä. Moore on lähdössä niin täpinöissään, (vinkuu ja vetää niin, että nurmi pöllyää…), että heti kun irrotan otteen pannasta, Moore sinkoaa kuin ohjus edessä olevan esteen yli. Tämä on tietenkin sitä mitä tavallaan tietysti toivotaankin, mutta saman homman voisi tehdä vähän hallitummin ja minäkään en näyttäisi niin hölmöltä ohjaajana. Nyt olen koko ajan armottomasti myöhässä, yrittäen juosta sen perässä, huudellen ohjeita ja viuhtoen käsillä eri suuntiin… eikä se edes katso mihin käteni osoittaa. Tietysti pääasia on, että intoa on ja sitä en halua siltä tietenkään vähentää, joten yritetään saada yhteistyö toimimaan jollain tapaa. Jos ei muuten, niin vaikkapa sitten skottimaisin reunaehdoin. 😉

Paikka!

Viisi toistoa paikallaoloa tehdään nyt joka ilta. Palkkana on makkarasiivuja, joten toistot ovat Moorelle kyllä varsin mieleisiä ja niitä voi tehdä useita. Paikka-käsky, muutaman askel, sitten Mooren luo ja palkka, jos istuu vielä siinä. Usein ei istu. Aika usein Moore nousee jostain syystä kurre-asentoon, kun sanon sille paikka… Kuvitelkaa tätä nyt agikisassa. Toiset koirat istuvat kuin nakutettuna lähdössä ja Moore on kurre-asennossa… Näen jo mielessäni kuinka saamme aplodeja yleisöltä ja tuomarikin hymyilee… eli ihan kuten mejässäkin. No, olen kuitenkin yrittänyt saada sitä istumaan, ihan niin kuin koirien kuuluukin istua, etutassut maassa. Aika usein se myös lähtee tulemaan perääni ja viimeistään kun palaan sen luo, se alkaa pomppia minua vasten. Kukaan ei ole seppä syntyessään, joten kyllä me tämä vielä opitaan. 🙂 Lataan tänne videon kun tämä sujuu meiltä, jotta näette kuinka taitava se on.

Hyvää kesää kaikille!

T. Moordis (<-perheen antama lempinimi, jonka Moore itsekin tuntee. Sitä käytetään silloin kun se tulee sänkyyn, vaikka se ei saisi…  siihen se myös jää)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s