Ärhäkkä skotti

Tämä alla oleva artikkeli (linkki – > koirat.com, muu omaa tekstiä) oli esillä FB:n Skotlanninterrieriryhmässä koskien skotlanninterrieriä rotuna ja herätti kovasti keskustelua meissä skotlanninterrieri-ihmisissä. Huumorimielellähän tuon voi ottaa, mutta totuuden nimissä päivitykselle olisi tässä tapauksessa kyllä tarvetta. Tämmöinenkö luulo ihmisillä on skotlanninterriereistä rotuna?!

http://www.koirat.com/rodut/skotlanninterrieri

Rotua kuvailtiin siis mm. näin:

  • ärhäkkääksi,
  • ei toisten koirien kanssa toimeen tulevaksi (varsinkaan terriereiden)
  • eivät pidä vieraista ihmisistä
  • ei lapsiperheeseen soveltuvaksi,
  • ei kissojen kanssa toimeen tulevaksi.

Skottien omistajien mukaan, skotit taas:

  • tulevat hyvin toimeen lapsiperheessä. Skotithan rakastavat lapsia!
  • useammassa perheessä asuu toisia terriereitä, samaa sukupuoltakin olevia ongelmitta
  • parissakin perheessä kissat ja skotit elävät sulassa sovussa
  • joku mietti, miten skotin yleensä saa pahalle päälle
  • mm. luonnetestin tulos: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin…

Aika kovassa istuu tämä vanha uskomus, että skotit ovat ärhäköitä koiria. Niin skotit varmaan joskus alkujaan olivatkin, mutta nykypäivän jalostettu skotti on jo kaukana noista ajoista. Skotti tosin ”puhuu” paljon äänellään ja tämä ehkä hämmentää skotittomia ihmisiä. Skotti käyttää ääntään (murinaa)  moniin eri tarkoituksiin olematta kuitenkaan millään tavalla vihainen. Meillä esim. Mooren päivittäiseen tervehdysrituaaliin kuuluu pitkä mouuuurrr-murina. Se muristaan silloin kun ollaan erityisen tyytyväisiä. Usein kun tulen esimerkiksi töistä kotiin. Minulle se tarkoittaa ihan selvällä suomen kielellä, että ”Moiii!, kun taas veljeni tulleessaan meille kylään ja saadessaan samanlaisen vastaanoton aikoessaan silittää koiraa, oli aivan varma, että se puree…  selittele siinä sitten, että oikeesti se sanoi sulle hyvin kohteliaasti: moi!  Sama juttu kun Moore on oikein iloinen. Taas muristaan. Jokainen skotin omistaja tietää kyllä, millä tuulella skottinsa on ääntelystä riippumatta.

No, skottien erkkarissa kuulin aikoinaan mieleen jäävän lauseen liittyen skottien luonteeseen. Katseltiin skotteja erään rouvan kanssa näyttelykehässä ja vieressä istuskeleva nainen totesi minulle (skotin omistaja hänkin!) ”Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että jos skotit olisivat isokokoisia koiria, ne olisivat varmasti kiellettyjen rotujen listalla ”. Hyvä kysymys, joka nousi esille kun katselimme samaan aikaan venäläistä skottia, joka irvisteli aika ikävän näköisesti omistajalleen tämän viimeistellessä koiran turkkia… Mainittakoon tähän, että ei koskaan, Moore ole hoitotoimenpiteissä murissut, näykkäämisestä puhumattakaan, vaikka joskus tosi kurjiakin takkuja ollaan turkista irroteltu. Mutta, joskus aiemminkin olen tätä näyttelyssä nähnyt, joten varmaan tämäkin osaltaan vaikuttaa ihmisten asenteisiin.

Skottien puolustukseksi tässä sanoisin, että skotti on hyvin fiksu koira  ja sillä sattuu olemaan myös pitkä, vaativa ja laitettava turkki. Kyllä jokainen meistä joskus kiroilisi, jos oikein supernäyttelykoira olisi, vaikka voihan olla, että on myös koiria jotka oikeesti  tykkäävät näyttelyissä käydä. ONHAN??! Vaikka kuinka teilaisitte minut, tästä seuraavasta lauseesta, mutta varmasti skotti ei kuitenkaan ihan omimillaan näyttelykehässä ole. Sen verran skoteista löytyy ihan muita ominaisuuksiakin. Skotit nauttivat saadessaan tehdä omistajansa kanssa erilaisia asioita ja käyttää päätänsä ja liikkua luonnossa. Agility varmasti on skoteista esimerkiksi hauskaa ja haasteellista. Eiväthän ne sitä muuten tekisikään. Skotti ns. herää eloon ollessaan vapaana ja hajujen jäljillä. Skotilla kun on kuitenkin vielä olemassa pieni ripaus alkukantaisuutta ja riistaviettiä,  joten toisaalta ei pidä ihmetellä jos joskus hermo näyttelykoiralta menee…

Hauskaa sinällään, että juuri tuo ns. ärhäkkyys on vedonnut minuun skottia hankkiessa, eli lainaus aiemmasta tekstistäni ” Olin lukenut lapsuudessa kaikki Enid Blytonin Salaisuus kirjat, jossa seikkaili lasten kanssa, todella ärsyttävä, housunlahkeessa roikkuva, ärisevä ja kai vähän äkäinenkin skotti, jonka nimi kirjassa oli NONO. Koiran nimi tosin on joskus on suomennettu myös Busteriksi. Minulle Nono oli kuitenkin se ainoa kirjan oikea skotti, päähenkilö Pullan seuralaisena. En saanut millään tätä kirjan Nonoa mielestäni. Päätin jo pikku tyttönä, että joskus minulla on skotti, jonka nimi on Nono. No, näinkään ei käynyt, mutta skotti jäi kummittelemaan mieleen..”

Palatakseni vielä tuohon artikkelliin. Siinä käytettiin skotista sana NOTKEUS! Tämä viimeistään todistaa sen. että teksti ei kuvaa tätä päivää… valitettavasti.

No, joka tapauksessa skotit ovat kaikki suuria persoonia ja toivotaan, että tuokin juttu joskus päivittyy vastaamaan enemmän todellisuutta ja ihmisten uskomukset rodusta pikku hiljaa muuttuisivat myönteisempään suuntaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s