Hakutreeneissä

Moore on viime aikoina ollut loukkaantunut minuun syvästi, koska se on joutunut jäämään välillä kotiin, kun olen lähtenyt pitkäjalkaisen Romeon kanssa metsään. Moore ei ymmärrä sitä, että välillä on näitä harmillisia ”paakkukelejä”, eli -1 asteen pakkasia. Tässä lämpötilassa lumi takertuu Mooreen ja loppumatka lenkeistä on yhtä tuskaa jäisiä lumipaakkuja karvoista irrotellessa.

Hyvä keino on hakata karvoihin tarttunut jääpallo ensin kepillä kahtia ja sitten sormin murtaa sitä pienemmäksi. Toisin kun voisi luulla, lumipaakut ovat jäisiä, (miten ne voivatkaan jäätyä niin nopeasti?!) todella kovia ja niiden irrotukseen vaaditaan hyvää tekniikkaa, jotta paakkujen irrotus ei olisi koiralle yhtä kärsimystä. Joskus näillä keleillä ja varsinkin pitkiltä lenkeiltä, Mooren on jäätävä kotiin, koska lenkkelily on vaan niin hankalaa runsaan ja tarttuvan lumen takia.

Hyvitykseksi mm. tästä, (älkää edes kysy mistä muusta) otin Mooren mukaan talvisiin hakutreeneihin. Pitkä aika olikin edellisestä hakukerrasta runsaan lumen takia ja alkuun Moore olikin vähän hämillään, että mitäs tämä nyt olikaan. Alun pyörähdysten jälkeen, Moore kuitenkin lähti maalimiehelle, jonka löysi hienosti hankalista keliolosuhteista huolimatta. Treenikaverit sanoivat, että Mooren hännän asennosta huomasi, milloin Moore sai ilmavainun ihmisestä… ja Moore on kuulemma muutenkin aivan mainio.

Mooren tehtävä treeneissä oli myös näyttää hyvää aikuisen koiran mallia pikkuiselle hollanninpaimenkoiran pennulle, joka ei ole nähnyt vielä paljon vieraita koiria. Moore hoiti tehtävän tyylikkäästi, kuten osasin siltä sitä odottaakin. Kun on nähnyt Mooren, on sitäpaitsi nähnyt kaikki.  😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s