Kesän jälkeen

Kesä oli ja meni. Paljon tehtiin kaikkea mukavaa mökkeilyn ja tietenkin koiraharrastusten parissa. Mooresta löytyi ihan uusiakin puolia harrastusrintamalla… meinaan agin parissa.

Muutama mejäkoe oli kesällä, ja ne menivät ”maksettuina harjoituksina”, joten päätin vetää Mooren toistaiseksi pois kokeista, harmi sinällään. Verijälki kiinnostaa sataprosenttisesti aina niin kauan kunnes vastaan tulee jotakin vieläkin mielenkiintoisempaa. Riistapolut ja niiden hajut houkuttavat nyt liikaa. Jäljestys on muuten lähes täydellistä katkon ym. osalta. Jos Sir Moore vaan malttaisi pysyä jäljellä. Pääsääntöisesti se niin tekeekin tehden todella tyylipuhdasta ja hienoa jäljestystä. Jälki on kuitenkin 1300 metriä pitkä ja siihen matkaan mahtuu paljon houkutuksia. Muutaman kerran Moore aina jossakin kohtaa lähtee tarkastamaan jotakin hajua ja ottaa tästä hukan.  Jokainen tuomarin antama ”hukka” alentaa aina palkintosijaa, joten nollatuloksilla kesä on menty.

Aika näyttää vieläkö me palataan ”huipulle”, vai jääkö mejä vaan meidän hauskaksi yhteiseksi harrastukseksi. Toisaalta kun kaapin päällä koreilee jo Mooren FI JVA pokaali, tätä ei jaksa edes enää niin kuoleman vakavasti ottaa. Toisaalta iän puolesta Moore olisi nyt parhaassa iässä mejää ajatellen ja monet samaan aikaan aloittaneet hyvät mejäkoirat ovat vasta nyt varsinaisesti huipulla tehden tasaisen hyvää tulosta. Moorea kun kaipaa moni takaisin mejäympyröihin. Eikä pelkästään kisamaskotin rooliin.

Harjoitukset jatkuvat vielä syksyllä ja tarkoitus on ollut puuttua näihin harharetkiin, mutta… Moorella on niin mukavaa ja jännittävää juuri silloin. Tiukka puuttuminen aiheuttavat myös helpsoti sen, että hommasta katoaa koiralta myös se homman tärkein juttu eli ILO. Ja miten se taas menikään. Toistan itseäni. Skotit tekevät vaan sitä mistä ne tykkäävät. Pakko sanoa, että tässä tulee vastaan myös tuo skotin jääräpäisyys ja koulutettavuus: ”MINÄ MENEN SINNE MINNE MINÄ HALUAN” -asenne. Tai sitten en vaan osaa kouluttaa tuota ongelmaa oikealla tavalla pois. Helppohan noiden toisten on sanoa ja antaa neuvoja lapukoittensa kanssa. Niillä kun ei ole skotteja. 😀

Jotakin helppoja ja mukavia motivoinitjälkiä kokeilen myös, jossakin ”ei niin riistarikkaassa”- maastossa.

Henga-agissa käytiin kokeilemassa taas kesän aikana esteitä. Kesän ja agin loputtua tuli vahva tunne siitä, että ensi kesanä viimeistään mennään Mooren kanssa ihan kunnon agikurssille. Intoa ja vauhtia riittää ihan yllättävästikin lajiin ja nyt kun putkikin sujuu vauhdikkaasti, niin mikä ettei tämä voisi olla myös Mooren laji. Mitä sitten vaikka pituus-este onkin Mooren mielestä tarkoitettu kiipeiltäväksi esteeksi ja töminä käy kun Moore teputtaa esteen yli… Jotenkin se ei miellä edes hyppy-käskyllä sitä, että tämä este kuuluu hypätä. Mukavaa harjoitella agia, sekä ison, että pienen koiran ja kahden niin erilaisen koiran kanssa.

Skotin kanssa agi on kyllä ihan äärimmäisen hauskaa. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s