Karvojen alla – harrastuskaveri

Ei ihan optimaalinen metsässä työskentelevä jälkikoira… vai?!

Oman skottini kanssa olen harrastanut mejää, agilitya ja tokoa. Skotti on siis ihan varteenotettava ja hyvä harrastuskoira, ei pelkkä näyttely- ja seurakoira, vaikka moni skotti on sitä toki myös. Olen nähnyt jo useamman skotin harjoittelemassa mejää ja nämä kaikki ovat olleet yllättävänkin lupaavan oloisia ja oikein hyviä mejäkoiria. Myös agilityssa ja tokossa kilpailee tänä päivänä skotteja ja onpa ulkomailla koiratanssissakin vilahtanut skotti. Ja niin. Koiratanssin PM-mitalisti Salla Haavistolle olen luvannut Mooren harjoittelukaveriksi… 😀

Minulta on joitakin kertoja joku kysynyt joitakin vinkkejä liittyen skottiin ja niiden koulutettavuuteen. Jollakin tavalla aihe kumpuaa aina lopulta sinne skotin itsepäisyyteen ja siihen kuinka koulutettava koira skotti loppujen lopuksi oikein on? Onko se kuinka itsepäinen ja hankala kouluttaa?  Vastaukseni on: skotti on kyllä raivostuttavan itsepäinen, mutta myös hyvin koulutettava, jos kouluttajalta eivät ideat ja kekseliäisyys ihan ensimmäisen ongelman tullen lopu.

Skotti on hieman haastavampi kuin jotkut toiset rodut, mutta sen oppivaisuudessa ei ole mitään vikaa. Skotti on erittäin älykäs ja oppii haluamansa asiat jopa erittäin hyvin. Se on vaan niin älykäs, että mitään sen mielestä typerää se ei tee ja makkaranpalan takia toistot eivät sitä kovin pitkälle välttämättä vie. Ohjaajalla onkin haasteena se, että miten saada skotti toimimaan haluamallasi tavalla. Palveluskoirahan se ei ole, joten se ei koskaan toimi sinua miellyttääkseen vaan tekee asioita, jotka sitä itseään miellyttävät.

Parhaimmillaan skotti on silloin kun tehdään töitä yhdessä, eli niin, että skotti tekee töitä itselleen ja huomaakin, että emäntä/isäntä on samasta asiasta äärimmäisen innoissaan. Silloin yhteistyö todella toimii ja tähän kannattaa skotin kanssa pyrkiä koulutettavuudessa. Eli juju on kai siinä, kuinka saada skotti haluamaan joitakin tiettyjä juttuja itse. Kuinka saada se motivoitua tekemään joitakin asioita ja etsiä tähän palkka, joka on sille riittävän kiinnostava. Hirvenjalka oli meillä se SUPER-juttu, mutta huom. korostan sanaa OLI. Nyt KOKONAINEN hirvi on se SUPER ja toistaiseksi meillä onkin mejä nyt mietintämyssyn alla. Harjoitellaan riistarikkaissa maastoissa ja yritetään palata tähän alkuasetelmaan takaisin. Tällä hetkellä käydään taistelua tässä lajissa: Moore vastaan minä.  Moore johtaa 6- 0… , Skotilla pitää olla kuitenkin yhtä itsepäinen emäntä/isäntä kuin mitä se itsekin on. Periksi en siis anna. En ainakaan vielä ennen kun olen kaikki konstit kokeillut.

Mitä skotin jaksamiseen tulee, niin meillä ainakin skotti kulkee kevyesti kymmenen kilometrin päivälenkkejä ja lenkkeilee samat lenkit mitä paimenkoirakin. Aina skotti kulkee joukon kärjessä, joten se jaksaa todella hyvin pitkiäkin lenkkejä. Luulen, että kun puhutaan näistä ns. jumittavista skoteista, kyse on enemmänkin pääkaupunkiseudun skoteista, joita vaivaa enemmänkin ehkä se, että kulkeminen ei vaan oikein huvita… Omimillaan skotti onkin juuri metsässä ja pelloilla ja tietysti mieluiten vielä vapaana.

Toko:

Hyvänä puolena skotissa on se, että mikä kerran opitaan, se tehdään aina samalla tavalla, ilman mitään turhaa säätämistä. Esimerkkinä vaikkapa tokossa perusasento. Turhat steppailut ja yletön häslääminen ei kuulu skotin tapoihin. Tuntuu varsin hyvältä vastapainolta olla välillä Mooren kanssa tokossa, jos vertaa vaikkapa perheemme westieen. Westie on kyllä hyvin yritteliäs ja huomattavan innokas, mutta se tarjoaa kaikki mahdolliset ja mahdottomat asennot ja ennen kuin tämmöinen vähän hitaampi ohjaaja ehtii edes reagoimaan, oikea asento on jo vaihtunut toiseksi ja palkkaus ei onnistu oikeaan aikaan. Sen sijaan skotin kanssa ehtii reagoida hyvin hitaampikin ohjaaaja, kun skotti tekee asiat rauhallisesti. Vapautuskäskyn jälkeen ainakin kaksi skottia jää istumaan paikalleen ja tuijottamaan vähän ylenkatseellisesti ilakoivaa omistajaansa, eikä toisten koirien tapaan kilju,” JEEEE! En ole enää käskyn alla, nyt voin tehdä mitä vaan…  ”

Toistoja ei kannata skotin kanssakaan paljoa tehdä, koska skotti kyllästyy hyvin nopeasti  jauhamaan samaa. Usein ja lyhyesti- harjoittelu sopii myös skotille hyvin. Myös alustoilla on merkitys. Sadesäällä ei Moore käskystä istu märkään maahan, joten tokokokeeseen skotin kanssa aikovan kannattaa laittaa säänhaltijoille toive kauniista säästä…

Agility:

En tiedä noin yleisesti skotista ja agista, mutta ainakin Moore tuntuu pitävän erityisen paljon hyppäämisestä ja agista lajina. Se hyppää aitoja innolla ja yllättävän lennokkaasti karvat villisti hulmuten. Toisin kun voisi luulla, putki alkuun vähän oudoksutti Moorea, mutta muutaman kerran jälkeen sekin sujui, eikä kepitkään ongelma ole. Agilityssa kilpailee ainakin Suomessa Kielo-skotti ja ulkomailla meidän suuri idoli, monilahjakkuus skotti-Hitchock, joten skotista on kyllä ehdottomasti tähänkin lajiin. Hitchock-videoita kannattaa googlettaa… Varo vaan, jos skotti ei ole vielä valloittanut sydäntäsi, viimeistään näiden videoiden jälkeen se on.

http://www.youtube.com/watch?v=faItkku4gEM&feature=sub

http://www.youtube.com/watch?v=iM70lPBp3-4&feature=feedu

Mejä:

Monesta skotista on mejään siinä missä vaikkapa mäyräkoiristakin. Koiran ollessa pentu, kaikkien mejäharrastusta suunnittelevien, kannattaa totuttaa skotit kulkemaan metsässä ja nimenomaan siellä, missä ei ole polkuja, jotta skoteista ei tule liian mukavuudenhaluisia. Mukavuudenhalun tekee minusta omistaja, ei koira. Koira rakastaa luonnostaan metsässä rymyämistä kunhan se oppii siellä jo pentuna paljon liikkumaan. Eli, mars, pois poluilta ja kivat leikit metsään!

Skotti on fiksu ja sen ongelmanratkaisutaidot ovat suorastaan uskomattomat, kun mitataan skotin henkistä ja fyysistäkin kanttia. Sisusta on turha kai edes mainita. Jokainen skotin omistaja tietää, että sisukkuutta ei skotilta puutu. – Periksi, ei PRKL anneta- asenne on hyvä, vaikkapa mejää ajatellen. Arjesta en sano tässä asiassa mitään. 😉 Jos tulee este, jonka yli tai ali skotti ei pääse (kaatunut suuri puu, ryteikkö), se osaa etsiä hienosti paikan, josta pääsee parhaiten yli tai ali, säilyttäen kuitenkin koko ajan annetun työtehtävän mielessään. Suuret ojatkaan eivät tuota skotille metsässä ongelmaa. Täytyy vaan löytää se kapein kohta, josta ojan ylitys tapahtuu parhaiten ja hyppykykykin on kovan paikan tullen ihan kiitettävää luokkaa.

Mejän voittajaluokassa on katkokulma, jossa veretys katkeaa. Esim. aika moni noutaja ja vaikkapa meidän toinen koira (Romeo) lenkittää kauniisti aluetta rengastamalla, joka on toki se mitä mejässä toivotaankin jälkikoiralta, mutta skotti selvittää asian puolet nopeammin. Kuinkas muuten kuin jäljentekijöiden saappaiden jälkiä pitkin. Miksi mennä vaikeimman kautta, kun helpommallakin pääsee?-  tuumii siis skotti, eikä viitsi tähän tuhlata aikaa kuten ”pöllömmät” lajitoverinsa.

Skotti ei kaipaa ohjaajalta tukea, kunhan homma on sille alkuun selvä. Ohjaajan kehut korkeintaan monasti hämmentävät sitä ja Mooren kanssa opin pian pitämään suuni kiinni. Moore kun mulkaisi minua murhaavasti muutaman kerran kehuttuani sitä kesken jäljen ja lähes sekosi hyvässä jäljestämisrytmissään. Vie sie, mie vikisen -tyyli tuntui meille sopivammalta. Moore sai näyttää mistä on skotit tehty ja aika pollealta se näyttikin, kun kaadolla yhdessä hirvensorkkaa sitten ihailtiin. Silloin sai jo vähän kehuakin.

Mejätuomari sanoi viime kokeessa, että koiralle on yleensä sitä hauskempaa jäljellä, mitä vähemmän se saa pisteitä. Jostakin kumman syystä mieleeni tuli heti Moore ja muutama koe jonkin aikaa sitten. Näissä kokeissa Moorella kun on ollut ihan uskomattoman mukavaa, vaikka hirvensorkalle ei suorinta reittiä tuolloin tultukaan. Samaa ei voi aina sanoa minusta, mutta eikös koiraharrastus tulisi olla juuri koirasta äärimmäisen hauskaa ja rentouttavaa. Tämä tavoite on ainakin meillä saavutettu monin kerroin.

Harrastakaa skottejenne kanssa. Viekää ne ainakin kerran elämänsä aikana verijäljelle, vaikka ette kokeisiin koskaan menisikään. Se on koirille niin suuri elämys, jonka toivon mahdollisimman monen koiran kokevan, rodusta riippumatta.

Skotti on kiva harrastuskoira ja takaan sen, että skotin kanssa harrastaminen ei ole ainakaan koskaan tylsää. Pilkettä silmäkulmaan siis ja baanalle!

Mitä löytyykään karvojen alta? – Tällä turkilla on jo hyvä lähteä metsäänkin…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s